torstai 28. marraskuuta 2013

rampa kun oon..

.. niin on myös kirjottelu jäänyt, onnistuin tossa kuukausi sitten jalkapöytäni murtamaan.. kaaduin portaissa. hhehh.. En oo siis ratsastaa päässyt, kisatkin jäi välii. Hoitamassa oon kuitenkin kaiken uhalla käynyt :D
Tänään olin kuitenkin taas ratsastamassa, en voi sanoin kuvailla kuinka ihanaa se oli. Kerron tunnista joku toinen päivä, mutta siiis oikeesti. Ollu muutama IHAN kauhea viikko takana, yleinen masennus ihan kaikesta. Tänään oon vaan oottanu koko päivän et pääsisin ratsastaa ja vaikka en edes onnistunut parhaimmalla tavallani, oli niin kivaa !

Tää hevosten hoitaminen ja ratsastamine on kyl niin mun juttu. Se on se joka auttaa mua oikeesti jaksamaan, innostaa ja ainoa asia koko maailmassa josta on täysin 100% kiinnostunu. Mikään ei motivoi mua enempää ja tän harrastuksen tuoma ilo auttaa mua motivoitumaan myös muissa asioissa. Esimerkkinä tää päivä, mulle on koulussa tentit tulossa, tehtäviä rästissä ja en oo jaksanu tehä mitään. Nyt oon koko illan tehny hyvällä asenteella noita ja lukenu tenttiin. Aion kyllä tulevaisuudessa tehdä kaikkeni, että voin jatkaa tän parissa, tälläkin hetkellä kaikki rahat menee tähän, mutta menkööt. Mielummin elän köyhyydessä ja nautin elämästäni, kun olen rikas ja yhtä onnellinen kuin rusina.

Mä oon niin onnekas kun mulla on ihana hoitohevonen, jota rakastan niin paljon ja jonka hoitamisesta nautin niin paljon.


Mä oon niin onnekas kun mulla on niin hienot ja taitavat kisakumppanit, niin kuin Pilvi ja Grandi. Molemmat on vieny mua niin paljon eteenpäin, kehittäny niin taidollisesti kuin henkiseltäkin puolelta.

Mä oon niin onnekas, että mulla on ollu maailman paras opetusmestari Matilda. Vaikka nykyään käyn vain satunnaisesti ponia hoitamassa, heti kun helpottaa aijon antaa sillekin enemmän aikaa. Poni on kuitenkin ollut yli 10vuotta niin suuri osa mun elämää, että vaan yksi hevonen on sen tasolle päässyt mun sydämmessä. Ponin kanssa ollaan yhdessä kasvettu ja vaikka se on nykyään jo vähän mamma, sillä on silti pilke silmäkulmassa ! Kyllä saatiin niin monet tahdontaistelut sen kanssa käydä läpi, niin monet vaiheet yms. Lisäksi tää klassinen pollux-kirjatarina, mikä on edelleenkin mun elämän parhain päivä. En muista oonko koskaan kertonut sitä tänne blogiin, mutta Matildahan oli alunperin tuntiponina ja olin hoitanut sitä jo kuusi vuotta. Matilda oli ihan mun henki ja elämä, kävin joka päivä hoitamassa, ratsastin aina sillä, kilpailin, joka päivä väsäsin vain jotain videoita joissa ylistin rakkauttani karvapalleroa kohtaan. Siksi olikin järkyttävä isku, kun sain kuulla että poni myydään. Seuraava kuukausi olikin henkisesti yksi rankimpia tähän asti, enkä sitä halua sen enempää muistella. Asenteeni oli lyhyesti kuvattuna "elämäni on kohta ohi". Sitten tapahtuikin se odottamaton... Rennosti istuskelin kentän laidalla, odotin että pääsiisin pian Matildan selkään edellisen ratsastajan jälkeen. Olin todella masentunut, koska siinä vaiheessa luulin että se olisi viimeinen kerta kun ponin selkään pääsisin. Muutaman minuutti siitä niin olin varmaan maailman onnellisin. Entinen estevalmentajamme oli tepastellut hevosensa kanssa kentälle, pyysi minut luokseen, rennosti ilmoitti että on ponin ostanut ja jatkanko sen parissa. Aika uskomatonta mutta totta... Kolme vuotta sainkin nauttia siitä lähes kuin omana ponina. Onneksi voin kuitenkin edelleen jatkaa sen hoitamista ja tiedän että poni on maailman parhaimman tyttösen käsissä, itsehän Elinan sillon harmaalla kivikaudella alunperin ponin ennentunteja-harjaajaksi otin :D Mutta kaiken kaikkiaan maailman hienoin ja merkittävin poni, jonka paikkaa ei kukaan tulee koskaan anastamaan <3



Lisäksi oon kiitollinen tietysti siitä, että mulla oli maailman parhain hoitohevonen ja mulla on edelleen kaikki muistot mun mielessä. Edelleen olen surullinen, mutta nään jo asiat paremmassakin valossa ja muistelen niitä hetkiä, kun Devi oli vielä täällä.


Tästä tuli nyt vähän tällainen "purkautumis"postaus, mutta haluaan vaan muistuttaa niin itseänikin, kuin muita siitä, että aina on vaikeita aikoja ja aina kaikki ei suju hyvin. Mutta tulee kuitenkin pitää arvossa kaikkia niitä hienoja asioita mitä on saavuttanu, mitä on nähnyt, kokenut ja tuntenut. Ilman pieniä vastoinkäymisiä kaikki ne huikeat asiat ei välttämättä edes tuntuisi niin upeilta. Aina pitäisi mennä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Eipä mulla muuta ollut, nyt takaisin kokeeseen lukemaan !

perjantai 1. marraskuuta 2013

Viimiset hermot menee...

..nimittäin tohon jatkuvaan takaosakäännöksien hiontaan. Joo tottakai mun pitää selvästi niitä harjotella, olennainen ja tärkeä liike mut aaa, kun en oikeesti ymmärrä. Kuulostaa varmaan tosi typerältä mut haluisin absoluuttisesti OIKEASTI sisäistää miltä sen pitäisi tuntua ja miten se pitäis tehdä. Tunneilla mä vaan teen, kuuntelen Sipeä. En yhtään tiiä oonko tehny oikein vai väärin, odotan vaa palautetta. Säälittävää. Pitäis tässä vaiheessa osata. Mut en vaa osaa. Ihan ku yrittäis puuta upottaa. Asiaa parantaa se, että Pilvi vihaa tota liikettä. Okei, jos ratsastaisin paremmin niin olis seki tietysti paremmin. Mutta tollaset kokoavat liikkeet on sille vaikeita keskittymiskyvyn kannalta, vaikka periaatteessa sen pitäisi suoriutua kuulema täysin oikeaoppisesti niistä.

Mentiin tunnilla siis takaosakäännöksiä. Pilvi oli ärsyttävä jännitty, jokainen käännös oli ihan erilainen toisensa kanssa. Ihmettelen kun yleensä palaute oli että ihan ok. Sipeä kävi varmaan sääliks mua, luovuttanu ku ei toi surkimus tuu ikin noita oppimaan.. Noei.. Lopuks ku muut lopetti puolikkaitten käännöksien tekemisen, jouduin viel yksin tehä kokonaisia Sipen edessä. Meni ihan surkeesti. Lopuks sain tehtyä kai oikein, tai tein mitä Sipe käski mun tehä ja kyllä hevonen kääntyi. Teen kisoissa sitte samoilla avuilla, ehkä onnistui ehkä ei. Kirjotan tätä tekstii, nii alkaa itteänikin naurattaa tää kompelksi tätä liikettä kohtaan :D mutta mua vaan ärsyttää niin paljon!

Mentii tunnil muuten jotai laukkaa ja ravii, Pilvi oli pitkäst aikaa oikeesti kauhee. Alkutunnist meni vaa ihan täysiä, mutta pysy vielä tuntumalla sentään. Alettiin tekee niitä käännöksiä, suuttu ja kiukutteli, oli ihan pölö. Laukassa tuli pehmeeks edestä taas, mutta ei edelleenkään ollu pohkeen edessä ja joko vei, TAI SIIRTY RAVIIN... Joo nolotti ihan pikkasen, meni siis niin huonosti. En ite kokenu ratsastaneeni mitenkään eri tavalla, mutta ehkä se mun säätäminen niissä käännöksissä vaikutti. Vaikka mua ärsyttää toi poni niin paljon tällä hetkellä, tiedostan vian lähes aina olevan ratsastajassa, joten täytyy nyt kelailla tätä päässäni vielä.. Mulla kyllä toi henkinen puoli vaikuttaa ratsastukseen aina tosi paljon, varsinkin kisoissa huono paineensietokyky on usein esillä.. Tunnin jälkeen mietin, etten varmasti mee kisoihin ens viikolla, mutta kyllä mä nyt meen. Oon itteni pahin kilpailija ja ärsyttäisi jos luovuttaisin. Pitää nyt yrittää vaa rauhottua pään sisällä, kelailla asiaa, kuitenkin vain pari tuntia tässä mennyt vähän huonommin, muuten menny tosi hyvin. Tiiän kuitenkin sen, että ollaan pärjätty ja avoimin mielin kun menen, teen parhaani ja luotan hevoseen, tiedän että voin pärjätä. Todennäköisyys, että jokin ulkopuolinen tekijä, kuten sortuva katto pilaisi suorituksemme, on hyvin minimaalinen. Suoritus on meistä kiinni ja suurimmaksi osaksi minusta. True story.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Torstaina meillä oli koulutunti ja ratsun virkaa toimitti, kukas muukaan kuin Pilvi. Heppa oli jo edellisellä tunnilla, joten osasin odottaa, ettei sen tarkkaavaisuus ole ihan huipussaan, mutta yllättävän aktiivinen se oli heti alkutunnista. Aluksi tehtiin käynnissä ja ravissa voltteja, Pilvi tuntui varsin tasaiselta. Itelläni on kevyessä ravissa paha tapa, jos hevonen ei ole "täydellisen tasainen", alan helposti ratsastamaan sisältä tyhjäksi. Tällä kertaa muistinkin keskittyä ongelmaan. Vähän ite ehkä yliratsastin alkuraveja, tavoitteena aktiivinen takaosa, mutta pienten huomautusten jälkeen höllensin hieman otetta ja heppa tuntuikin todella hyvältä. Jatkettiin vielä ravissa volttien kanssa, jotenkin tuntui ettei päässyt tarpeeksi työstämään, maneesissa oli melko ahdasta ja koko ajan tuntui, että joku on tiellä.

Tunnin pääaiheena oli sitten nämä surullisen kuuluisat takaosakäännökset, jotka ei kyllä ole mun juttu. Jotenkin en vaan hiffaa täysin sitä, miltä sen kuuluisi selässä tuntua. Välillä tulee todella hyvää palautetta ja kun luulen tehneeni ihan samalla tavalla, hirveetä huutoa :D vasta kun menee ihan metsään, huomaan jo eron.. Pilvi ei muutenkaan ole paras mahdollinen tekijä, tyypillinen kiemurtelija, väistää helposti sekä omistaa aika minimaaliset hermot, mikä ei yhtään helpota koottavan liikkeen suorittamista. Torstaina käännökset sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin, hieman liioittelin kääntävän istuinluun apua, mutta käännökset olivat (opettajan mukaan.. Enhän itse tiedä :DD ) hyviä ja selvästi parantuneet aiemmasta. Jee! Tehtävään oltiin yhdistetty vielä ravia ja laukkaa, nämä pätkät sujuivat todella hyvin, heppa tuntu erittäin hyvältä kaikille avuille, liikkui aktiivisesti ja tahdikkaasti. Lopputunnista otettiin vähän laukkaa ympyröillä, mutta muuta ei kerettykkään enään tekemään. Tunnin jälkeen hoitelin vielä Gringon ja pusuttelin paljon, eipä kai muuta ihmeellistä tapahtunu. Gringo oli jotenkin onnistunut telomaan itseään tarhassa, mutta onneksi haavat osottautuivat melko mitättömiksi.

lauantai 19. lokakuuta 2013

-

Heissulivei !

Aikaa on taas kertynyt edellisestä postauksesta ihan liikaa. Syvimmät pahoitteluni. Jostain syystä kirjoittelu ei ole innostanut, enkä ole edes kauheasti asiaa ajatellut. Niinä harvoina kertoina kun on herännyt ajatus päivittelystä, konetta ei ole ollut saatavilla. Oli niin tai näin, kaikki syyt johtaa samaan.

Syksyn aikana olen käynyt tunneilla, mennyt muutamat kisat, sijoittunut pariin otteeseen, sekä tietysti hoitanut Matildaa ja Gringoa.

Syksyn ensimmäiset koulukisat, joissa ratana He A-merkin kouluohjelma, korkattiin Pilvin kanssa voitto kylkiäisenä. Prosentteja kertyi 65 ja rapiat, eli varsin kiitettävä suoritus. Olin rataan todella tyytyväinen, pari pientä mokaa toki oli, mutta kokonaisuus oli varsin sujuva. Hevonen oli rento, avuilla, eteenpäinpyrkiväinen ja mukava ratsastaa. Sain oman jännitykseni minimoitua ja huonosta paineensietokyvystä ei ollut tietoakaan. Taisi olla toka rata koskaan, johon olin oikeasti tyytyväinen.

Grandin kanssa ollaan menty parit estekisat, molemmissa 90cm. Hevonen on ollut taas kuin vanhoina hyvinä aikoina! Aivan loistava ratsastaa ja on ollut tosi kivaa. Viimeisissä kisoissa nappasimme neljännen sijankin.

Muuten olen syksyn aikana ratsastanut aika paljon muillakin hevosilla. Löytyy vanhaa kunnon Sisua, Prinssiä, sekä uudempia tuttavuuksia, Velmu ja omiin suosikkeihinikin paikkansa anastanut Antti aka Anakonda. Mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää. Gringon kanssa ollaan kävelty pitkiä lenkkejä, puunattu ja hoidettu, Madea raaputeltu ja matkattu maita ja mantuja..

Nyt koitan ryhdistäytyä ja lupaan taas alkaa kirjoittelemaan. Toivottavasti jaksatte pysyä edelleen menossa mukana !

Syksyisin terveisin,
Minea ja hepat.

Ps. Muokkailin noita hevosten sivuja ja kirjotin Deville ihan oman tekstin. Käykää ihmeessä vilkaisemassa.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

....


 




  Aina silloin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain hevonen" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain hevoseen." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, jotka liittyvät "vain hevoseen".
 




 Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain hevoseen". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain hevonen", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.















 







  
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain hevosesta," ja noina pimeyden päivinä, "vain hevosen" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain hevonen," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".


 


 

"Vain hevonen" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan, pidättelemättömän riemun.

"Vain hevonen" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.


 














"Vain hevosen" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä maastolenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain hevosen" omistaville ihmisille, se ei ole "vain hevonen" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.








 


"Vain hevonen" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.




















 
                   Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain hevonen", hymyile

                                               - koska he "eivät vain ymmärrä".


<3
                                          In memoriam Devitbucater
                                              19.2.1998-16.7.2013

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Estejussit

Eli eilen mäellämme järjestettiin perinteiset, "estejussi" alue-estekilpailut, joihin osallistuin nyt kolmatta kertaa. Vähän extemporesti alla ei ollutkaan Grandi, vaan tällä kertaa Pilvi :D vähän vaihtelua tähän kouluaitojen kiertämiseen.. No asetelmathan oli sellaiset, että tosiaan edellisen kerran olin Pilvellä hypännyt reippaasti yli vuosi sitten ja muutenki vaan 2-3krt. Muuten kuitenkin tuttu heppa ja luokka oli kuitenkin vain 90cm, joten ei siltikään ollut mitään hirveätä stressiä.

Verkka ei mennyt kauhean hyvin :D en vaan osannut ratsastaa Pilvellä esteratsastuksellisesti, sekä olin laskenut verkka-ajan väärin, liian pitkäksi. Jouduin kävelemään todella paljon, sillä päivä oli kuuma ja tunnetusti Pilvi on juuri sellannen "lössähtäjä" tyyppinen. Pari vikaa verkkahyppyä onnistui ihan hyvin ja siitä lähdettiin radalle.
Ykköselle saatin hyvä hyppy ja samalla rytmillä jatkettiin kakkoselle, josta oli linja kolmoselle. Nelonen oli kapea, tultiin aavisutksen pohjaan mutta ei pahasti. Vitoselle hyvä hyppy ja sen jälkeen aloin säätämään, tein virheen etten ollut päättänyt mistä välistä käännän sarjalle ja tultiinkin ihan vinossa. Kuinka yllätys heppa hyppäsi ihan pohjasta ja tein vain pikaratkasun, kaksi askelta yhden sijaan mutta yli kuitenkin :D olisin varmaan voinut saada venymään siihen yhteenkin Pilvellä, oon vaan liian tottunut menemään Grandilla. Seuraava oli ihan ok ja viuhkalle aloin taas säätämään ja tuli aika mongoloidi hyppy. Vika oli hyvä. Tyytyväinen olin rataan, olisin saanut laukata kyllä enemmän ja sillä oltaisiin saatu noi pari turhaa pohjaantuloa pois. Hevonen teki kuitenkin hyvän työn ja teki kaiken mitä pyysin. Oli koko ajan varma tunne itelläni ja pystyin luottamaan hevoseen :) Oman ratani jälkeen hoidin hevosen pois ja olinkin toimihenkilönä kaikissa viimeisissä luokissa. Paljon hienoa ja vähemmänkin hienoa ratsastusta oli, mutta onneksi kaikilla ns.suosikeillani meni hyvin :) muistoksi sain myös aina ah, niin ihanat palamisrajat.







Kauhee stressi tällä hetkellä, kun en tiedä jatkaisinko Grandilla hyppäämistä vai menisinkö Pilvellä. Aika ristiriitaisesti ihmiset joilta olen mielipiteitä kysynyt, vastannut. Osa sanoo et ehdottomasti Pilvellä ja osa sanoo et Grandilla. Tykkään Grandista ihan tositosi paljon, mutta meillä on ollut myös niitä alamäkiä. Voi myös olla, että ne parhaat päivät on ratsastettu, onhan se kuitenkin jo 16-vuotias. Toisaalta viime kisatkin voitettiin, joten jotain tatsia on edelleen. Pilvellä taas voi vielä edetä ja tykkään siitäkin hirmuisesti, se on niin luotettava yms. ja muutenkin rakas hevonen. Tyylillisesti Grandi kyllä sopii mulle paremmin, sitä en kiellä, mutta ei sekään niin hyvin mennyt sillon kuin sillä aloin hyppäämään, kun miten ollaan parhaiten menty. Harjottelulla voitaisiin Pilvin kanssa kehittyy paljon. Jaa, on kyllä vaikeeta. Kuitenkin tunneside molempiin hevosiin, niin pakko myöntää, että sekin vaikuttaa. Vaihtoehtona nyt ei oiken ole mennä molemmilla, voisinhan vähän vuorotella, mutta joo... No, eiköhän se ratkaisu selviä ajan kanssa !

maanantai 3. kesäkuuta 2013

long time no see.. tai sit ei




Nimittäin Sisuli päivä taas ! Oon varmaan mennyt sillä tunneilla Pilven jälkeen, kaikista eniten tänä kautena. Mutta ei se mitään, kun on niin kiva hepsukka kyseessä :)

Menin tänään siis erään tallilaisemme puolesta estetunnille, jossa mentiin pieni muotoinen rataharjoitus. Eli siis Sisulla menin, aika ristiriitaset tunteet kyllä oli taas, tykkään siitä niin paljon kun se on hyvällä tuulella, mutta siinä on aina se pieni jännitys kun Sisu on vähän millanen on aika-ajoin.
Sain Sisun suoraan edelliseltä tunnilta, olivat olleet maastossa. Sisuki varmaan tajus, että ollaan tylsällä kentällä koska oli niin laiskamato alkuun ravissa. Laukassa perinteisesti tietysti innostui ja varsinkin esteillä. Vaikka se oli imevä ja säpäkkä, tietynlainen terävyys mikä sillä on (vaikea kuvailla) tuntui puuttuvan, mutta luulen siihen vaikuttavan melko yllättävä lämpötilojen nousu yms. koska ei ole kuulema ainoa hevonen, joka tuntuu aavistuksen "lahnalta". Sisu ei siis todellakaan mikään lahna ollut, mutta Sisuksi tavallista leimimpi :D



Tultiin paria verkkapystyä aluksi. Heti ekalla yrityksellä kämmäsin ja toin Sisun ihan surkeeseen paikkaan, ymmärrettävästi kielsi. Seuraavalla kerralla hyppäsi kuitenkin heti ja myös muut verkkaesteet.
Mentiin siis kaikki vähän kisatyylisesti, matala n.70-80cm 8 esteen rata ja sain kunnian olla ensimmäinen. Sisu hyppäsi kaikki esteet hyvin, vähän kiihdytteli loppua kohti ja aika paljon sain istua satulassa, että pysyisi hallinnassa. Kaiken kaikkiaan rata oli mielestäni sujuva, sarjaväli jäi aivan aavistuksen lyhyeksi, mutta Sisulla on hieman pidempi laukka kuin noilla "keskivertotuntsareilla". Noottia sain nimenomaan siitä, että vauhti vähän kiihtyi, mutta tein sen ehkä itsekkin hieman tietoisesti, kun sain varmemman olon ja tempo tuntui hyvältä.


 
Siinä sitten seisoskeltiin tovi ja hieman yllättäen olikin taas vuoroni. Mentiin siis uusinta jossa oli esteet 9-13. Seisoskelun jäljiltä heppa oli selvästi aivan pohkeen takana ja kun tulin samalle pystylle, joka oltiin jo verkassa ja radalla hypätty ainakin 5 krt, noin 5 metriä ennen estettä hidasti vain ravin kautta pysähdykeen vaikka olin jo raipalla ja pohkeella valmiina. Lähestyminen oli ihan hyvä, laukassa ei mtn ongelmaa. Teki saman vielä toisen kerran, mutta en ottanu stressiä vaan tulin ihan samalla laukalla taas uudestaan ja tulikin ihan ongelmaton hyppy. Kaikki loput esteet hyppäsikin kieltämättä, tosi hyvistä paikoista, tuli tosi hyvin kiinni ja oli paljon tasaisempi kuin eka rata.





 Sisulla on vähän kummallinen toi logiikka, harvemmin se oikeastaan ratsastajan mokista kieltää, silloin se on yleensä ihan ymmärrettävää, mutta tollasia ihme pysähdyksiä se tekee joskus. Se oikeen jumittaa ja ei mene, muuten se taas imee esteille tosi paljon. Nyt uskon kyllä, että johtui nimen omaan siitä, että seisoskeltiin niin kauan ja en ollut ehtinyt saamaan hevosta avuille, Sisu ei oo ihan niin yksinkertanen kuin muut hevoset, eikä ehkä anna kulkea aidan matalimmasta kohdasta. Vaikka nyt pari kieltoa tuli, olen kokonaisuudessaan tosi tyytyväinen tuntiin, kiellot eivät tulleet kuitenkaan missään tehtävän "välissä", joten saatiin hyvät, melko tasaisenvarmat radat. Sisu on vaan myös niin kiva, kun on niin esteheppa kuitenkin, teknisesti ehdottomasti opiston parhain. Psyykkisessä puolessa on parantamisen varaa, mutta kun vertaa jo vuoden-parin takaiseen, muutos on todella suuri positiiviseen suuntaan.

vaikka Sisu oli aika intopiukeena, tässä on selvä kauhunkatse :DD

Oli muuten kiva kun vihdoin ja viimein sain Sisustakin kuvia, ei ole tullut aikaisemmin otettua vaikka paljon olenkin sillä mennyt :) ! Kiitos Sannille tosi paljon !!

torstai 30. toukokuuta 2013

heissulivei ! Ajattelin nyt päivitellä blogia, vaikka mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut.

Dödö on tällä hetkellä lomailemassa, joten minulla on ollut oikeastaan vain Gringo huollettavana, tietysti Made myös. Maanantaina käytiin Gringon kanssa melko pitkällä kävelylenkillä, Noora ja Narkoos seurana. Oli tosi kiva ja ihana sää, sekä hepat oli tosi kiltisti koko ajan. Ainoa kohta jossa Gringo sai sydärin, oli kun käveltiin ison kentän läpi ja kentän reunalla oli liila tuoli.. siis voi hirveetä :D Heppa oli tosi söpöstely tuulella ja rapsuttelinkin sitä pitkään ja hartaasti. Kävin myös Maden kanssa käpsimässä, mutta ihan maasta vain.



Tiistaina käväisin vain nopeasti tallilla, en oikeen mitään tehnyt ja keskiviikkona olinkin kotona, mutta torstaina olin taas tallilla. Meillä oli tunti ja vielä maastotunti, jee... no "innostusta" paransi ainakin se, että sain Sisun :) Olen melkein aina näissä ryhmä maastoissa mennyt jollain ponilla tai jollain ns.tylsällä ja halusin vaihtelun vuoksi mennä jollain vähän villimillä, sekä reippaammalla tapauksella. Joten, suoraan siis toiseen ääripäähän eli Sisuun :D Sisuli oli tosi kiva ! Saatiin olla heti johtohepan takana, joten pääsin menemään laukassa aika reippaasti. Pari kertaa katsoin taakse, niin seuraava heppa oli varmaan 15m päässä.. hups. No eipä se mitään. Käytiin myös jonkin verran kiipeilemässä metikössä, Sisu ei olis oikeen ötöiks välittäny ja siellä jtn pukitteli niitten takia, mutta muuten oli tosi nätisti. Aina liikkeelle lähdössä veti kyllä pienet spurtit, mutta mukavaa että hepalla on kivaa :) Henk.kohtasesti en noista maastotunneista kauheesti pidä, kun saan niin paljon muutenkin maastoilla itekseni, mutta nyt oli ihan kivaa kun sai just tollasella vähän eksoottisemmalla mennä. Tunnin jälkeen syöttelin Gringoa ja harjailin sitä myös pihamaalla, Gringo olis mieluusti mennyt takasin ruohotupoille, ei olis ihan malttanu seistä :D mutta loppujen lopuksi oli ihan kiltisti. Yhdeksän aikoihin illalla tajusin, että kukaan ei ole varmaan käynyt Matildalla tänään, joten päätin mennä vielä pienelle maastolenkille sen kanssa. Heitin vain suitset päähän ja lähdettiin. Oltiin n.45min, otin muutaman ravipätkän, sekä pari melko reipasta laukkapätkää, muuten käveltiin vain. Poni oli oikein söpö ja innoissaan :)



Äsh, kun olin alunperin ajatellut etten maksa aluelupaa tälle vuodelle, mutta nyt haluisinkin mennä estejusseihin, varmaankin Grandilla. No maksoin sen nytten, joten toivoa sopii että ehtii päivittyä Kipaan tarpeeksi ajoissa. Joskus siihen on mennyt viikko, joskus enemmän :P saas nähdä.

Tuomarinkylän maisemia... ei välttämättä uskois että ollaan Helsingissä :P :D

tiistai 28. toukokuuta 2013

ESRAn koulumestikset

Alunperin olin ajatellut, että kirjoitan vasta kun saan kaikki kuvat, mutta en malttanut olla kirjoittamatta ja jotta yksityiskohdat eivät unohtuisi niin kirjotellaan sitten nytten, lisään loput kuvat vaikka myöhemmin tai jotain :)

Päivä siis alkoi kun herätyskello soi 3.30 ja aamutoimien jälkeen lähdin pyöräilemään tallille. Pieni paniikki ehti jo syntyä, kun Jessica oli myöhässä eikä vastannut puhelimeen, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Hepoille kuljetussuojat ja autoon, joka lähti mäeltä 5.40. Jouduttiin Jessican kanssa hetki odottamaan, että oma kyytimme saapuu mutta päästiin jo vähän ennen kuutta liikkeelle. Hyvinkäällä oltiin puoli seiskan aikoihin, missä otettiin Pilvi vastaan "varapitäjältä". Harjailtiin heppaa vähän ja todettiin että voisi jo letittää, ei tuu sitten myöhemmin kiire. Jessica siis letitteli siinä Pilveä ja hengailtiin vaan muiden hevosten ja hoitajien kanssa siinä.

päästiin salakuvaajan kohteeksi
Aamupäivä kului siis lähinnä hengaillessa heppa-alueella, välillä kävin pari rataa katsomassa, mutta muuten pitelin lähinnä Pilveä ja kävelin sen kanssa ajankuluksi ympyrää.. Pilven ensimmäinen startti Minnan kanssa oli kello 13 ja n. tuntia ennen laiteltiin Jessican kanssa hevonen Minnalle valmiiksi. Minnan verkka oli ihan jees ja rata kokonaisuutena ihan jees, tasainen suoritus, välillä hevonen ei ollut ihan rento mutta kaikenkaikkiaan rikkeetön. Prosentteja saivat 60, jtn. Tässä välissä odoteltiin taas että pääsisin ite verkkaamaan, kävin tona aikana läpi varmaan kaikki tunteet, kauhun, innon, odotuksen, "en tahdo" yms ja jännitin ihan hirveesti. En tykkää myöhäsistä starteista yhtään just sen takia, että mulla kertyy aina ihan sairaasti painetta. No onneksi Sipe ehti paikalle ennen mun verkkaa ja huokaisin helpotuksesta, sillä tiesin etten joudu pärjäämään ihan yksinäni. Aluksi verkkailin itsenäisesti melko pitkällä ohjalla ja yritin saada Pilveä eteen-alas, että selkä nousisi kunnolla. No aika rennoksi se tuli, mutta oli hieman tahmea. Kun päästiin Sipen rääkkiin meinasi epätoivo iskeä kun hevonen oli niin pumpattava. No vaihdoin aavistuksen pidemmät kannukset ja terävöitin raipalla, johan hevonen heräsi. Käytiin rata läpi ja se sujui kaiken kaikkiaan ihan mukavasti.




Karsintaohjelmana oli siis A-merkin kouluohjelma Rata ei nyt ihan alkanut ihan kuin strömsöössä - pysähdys oli hieman hätäinen ja Pilvi tuntui hieman malttamattomalta.  Heti ensimmäisistä volteista saatiin seiskat, toisen voltin lopussa tuntui että tahti hieman hidastui, mutta sain korjattua eteenpäin. Ensimmäinen väistö ei ollut hyvä, takaosa oli edellä, unohdin itse aloittaa väistön liian aikaisin ja tuli hieman kiire. Keskiravi oli ok, toinen tuomareista oli laittanut että hieman vaatimaton, mutta silti 6. Seuraava pohkeenväistö onnistui paljon paremmin, molemmat tuomarit oli antanut 7 ja kommentoinut tahdikas, hyvä muoto.



Seuraava kohta oli pys. peruutus mikä on meille vaikea, mutta tällä kertaa Pilvi ei riehaantunut. Sen sijaan se oli laahaava ja askeleet melko lyhyeet, mutta ehkä parempi näin päin. Keskikäynnit ja laukkaohjelma meni sujuvasti, yhdestä laukkavoltista saatiin 8, muuten 6-7,5. Keskilaukat olisi saanu venyä vielä vähän enemmän ja toisessa vastalaukassa heppa ei ollut ihan suorana, sillä asetin hieman ulospäin. Alakertaan saatiin hyvät pisteet, päätuomari antoi 7,5-7,5-7-7 ja H-tuomari 7-7-6,5-7, hevosta kehuttiin puhtaan energiseksi, liikkeittä tahdikkaiksi ja muotoa hyväksi, sekä tasaiseksi. Siisti ratsastus ja tarkat tiet.








Annoin hepan Jessicalle käveltäväksi ja menin hakemaan pisteitä. Kansilasta kerettiin jo kuuluttamaan, että olisin saanut 57 ja jtn ja pieni pettymys ja ihmetys tuli, sillä mielestäni rata ei ollut niin huono. No, yllättäen (mun tuuria) olivat kansilassa kämmäneet ja oikeat prosentit tulivat ilmi ja nehän olivat 64,91%. Olin tosi tyytyväinen ja menin karsintaryhmässä toiseksi, siinä pysyinkin sitten koko loppuluokan. Jossain vaiheessa tajusin, että eikä en oo yhtään opetellu finaali-ohjelmaa :D no siinä sitten äkkiä aloin sitä lukemaan, perus kun ei oo odotuksia niin ei oo jaksanu sitä opetella, hehe...

Valetas

Finaaliin pääsi siis 5 parasta koko luokasta ja toimi siten että hevosia vaihdettiin muiden finalistien kesken. Itse sain siis kolmosen hevosen, joka oli hienon näköinen ruuna nimeltä Valetas. Kyselin hevosen taluttajalta millainen otus on kyseessä ja vastaukseksi sain että osaa olla kuulema aika omapäinen ja vahva :D nonnii.. No selkään pääsin ja hevonen lähti kävelemään, tajusin heti että kyseessä on varmasti laadukas hevonen, sillä käynti oli verrattavissa Gringon ja Devin käyntiin. Verkka-aikaa oli 20min, aika lyhyt aika alkaa opetella uudella hevosella ratsastamista, mutta ihan ok meni. Verkan aika selvisi, että hevosella on hienot ja isot liikkeet, mutta se on todella herkkä, mutta myös todella vahva, piti siis istua toooosi paljon, sekä pitää käsi melko matalana, sillä pari kertaa se yritti saada irti satulasta heittämällä pään eteen. Pysähdyksiä tehdessä oli myös melko malttamaton.






Starttasin finaalissa ekana ja ohjelmana oli Aikuisohjelma. Alkutervehdykseen ravasi nätisti, mutta ei taaskaan olisi jaksanut seistä ja pysähdys oli hieman vino. Kolmikaarinen meni hyvin, saatiin toiselta tuomarilta jopa 8. Siirtymissä ja pysähdyksessä oli vahva ja jouduin ihan koko istunnallani istumaan sinne, että sain siirtymään. Laukkaohjelma oli mielestäni paras, hevonen oli tosi kevyen tuntunen ympyröillä. Loppukommenteissa ei ollut oikein mitään, muutakun taas että tarkat tiet ja siisti ratsastus. Tuomareilta oli tullut pieni pistehajonta, toiselta tuomarilta sain 61,6  ja toiselta 67,143. Toisen tuomarin mielestä hevonen oli ajoittain jännittynyt, kun taas toinen oli kommentoinut useampaan kohtaan, että hyvä tahti ja muoto. En ehkä allekirjoita tota jännittyneisyyttä, toki pysähdyksissä ei ollut pyöreä, sillä tarkoituksella en niissä alkanut säätämään sillä muutenkin oli vaikea saada pysymään paikallaan. Huvikseni kävin katsomassa miten hevosen omalla ratsastajalla oli mennyt karsinta, pisteissä oli ollut melkein tismalleen samanlainen hajonta.. Valetas oli kyllä juuri sellainen "isompien luokkien hevonen", jolla oli eteenpäin pyrkivät, laadukkaat ja oikeasti isot liikkeet, joten näiden muiden "mankeleiden" seassa se ehkä näyttää aavistuksen pingoittuneelta.. tiedä häntä. No saatiin kuitenkin siis 64, 405 % ja olin tyytyväinen ! Nainen, joka tuli ottamaan hevosen minulta, totesi että meni ihan hyvin ja kommentoi hänkin että kyseessä on vaikea hevonen. Sipekin sano, että hevonen oli finaalihevosista selvästi vaikein, mutta myös laadukkain. Tykkäsin kyllä ratsastaa sillä tosi paljon, kaikesta vaikeudesta huolimatta. Treenillä tollasen hevosen kanssa pärjäisi varmaan todella hienosti, en tiiä oonko noin hienoa ja potentiaalista tuntsaria edes koskaan tavannut.





Noh, siinä sitten odoteltiin muidenkin prosentteja ja koko ajan laskin päässäni sijaani. Lopputuloksiin laskettiin siis yhteen karsinta- ja finaaliratojen prosentit. Kun viimeisetkin prosentit sanottiin, tuli niin eufoorinen tunne, sillä tiesin että olin voittanu. Fiilis oli vielä mahtavampi, kun se vihdoin myös kuulutettiin sijotukset ja kaikki opistolaiset rääkyi. Olin oikeasti niin ilonen, että silmät ihan kostu :D Eka suoritettiin karsintojen palkintojenjako, jossa saatiin sininen ruusuke.


Kunniakierrosten jälkeen päästin mitallien jakoon ja kaulaani sain siis kultaisen himmelin, sekä hevoselle sinivalkoinen ruusuke. Vielä kerran kunniakierros ja sitten lempiosioon nimittäin kasteluun... Onnekseni aikuisratsastajissa kaikki mitallit oli menneet myös opistolaisille ja kohtalokseni koitui ainoastaan kaksi ämpäriä. Tarkemmin sanottuna kyllä saavi ja ämpäri. No, siinä mielen tilassa edes se jääkylmä vesi niskassa ei tuntunut miltään ja jaksoin mennä vielä poseeraamaan kameran eteen. Taino poseeraamaan, en nyt ollu ihan messissä...




Koska ilta oli jo pitkällä ja kisat loppu, pakattiin nopeasti kamat ja hepat autoon, ja lähdettiin huristelemaan takaisin Helsinkiin. Perillä oltiin siinä yhdeksän jälkeen, Jessica suihkutti vielä Pilven ja itse laitoin kamoja paikoilleen. Auteltiin vielä muiden kamojen purussa jonka jälkeen hengailtiin pihalla hetki. Puoli yhdentoista aikohin pääsin vihdoin lähtemään tsygäilemään kotiin päin ja ei mennyt kyllä kauaa ennenkuin olin jo untenmailla.

On kyllä vielki ihan huikea fiilis, neljäs kisavuosi Pilvin kanssa ja vaikka sijotuksia on runsaasti niin mitalleja ei vielä ollut yhtään. Lähellä on ollut, mutta liian kaukana kuitenkin. Nyt saatiin kuitenkin se ensimmäinen ja vielä kultainen. Opistolaisilla meni muutenkin ihan upeasti, myös poneista ja aikuisista tuli kultaa, sekä aikuisista hopea ja pronssi. Karsinnoissa sijottui yhteensä seitsemän. Mukaan lähti 10 hevosta ja 20 ratsastajaa, sekä jokaisella hevosella 1-2 hoitajaa ja vaikka tälläisellä "lössillä" oltiin liikkeellä, kaikki sujui vaivattomasti, yhteistyö oli erinomaista, kaikki teki hommansa, yhteishenki aivan mieletön ja kaikilla tsemppi päällä muiden puolesta. Eniten haluun kiittä ehdottomasti hyvää ystävääni Jessicaa, joka toimi kisahoitajana ja jonka kanssa saatiin asiat sujumaan kuin rasvattu, kenen kanssa päivä sujui hyvässä meiningissä ja jonka tuki oli ihan mielettömän tärkeää! Lisäksi Sipen apu verkassa oli ihan korvaamatonta, minkä ansiosta sain koottua itteni ja hevonen alkoi toimimaan. Kiitän paljon myös muita hoitajia, jotka välillä jaksoivat pitää hevosta ja autella muissakin asioissa. Myös tää henki mikä on, on ihan uskomaton voimavara, yoloswag, opistolainen henkeen ja vereen, sekä vegepihvi, love u all. Sekä täytysti kiittä myös rakasta Pilviä olemassaolostaan, ilman sitä ei olis mitään <3 Melkein neljä vuotta jo takana ja toivottavasti vielä monta vuotta edessä !

on se vaan semmone <3


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

ESRAn tuntiratsastajien kouluratsastuksen seniorimestari 2013


Super onnellinen ratsastaja täällä ruudun takaa!! Myöhemmin aiheesta lisää, tällainen pieni välipala vain tähän väliin :)...

perjantai 10. toukokuuta 2013

Tällä viikolla on oikeasti alkanut tuntua jo ihan kesältä, ihokin on alkanut saamaan väriä ainoastaan tallilla ulkoilun seurauksena :)

Tiistaina ja keskiviikkona menin Hannalla, ja saatin jo varsin pitkiä hyviä pätkiä. Edelleenkin se on oikeeseen suuntaan hankalampi kuin vasempaan ja tuuppaa työntämään kaarteissa takaosaa ulos, mutta ajatuksella että lähes väistäisi takaosaa sisällepäin, hevonen pysyy jo paljon suorempana. Hankalaa se sille on ja vieläkin se yrittää välillä siitä luistaa, mutta koko ajan paranee ja nopeasti se on tullut paljon paremmaksi. Sulkuja ja väistöjä ollaan tehty aika paljon ja ne onnistuu jo siihen oikeeseenkin kierrokseen ihan mukiinmenevästi, vaikka aluksi olivat todella vaikeita.




Eniten edistymistä on kyllä laukassa, nostaa molempiin suuntiin myötälaukat ja ylläpitää niitä, sekä pysyy tasaisena ja pyöreenä. Alkuviikostahan menin lähinnä sivuohjilla (löysällä pitäen siis), että hevonen saisi osviittaa siitä mitä haetaan eikä laukkaisi kamelin lailla.. keskiviikkona pystyin jo laukkamaan ilman niitä, eikä ollut mitään ongelmia. Erityisesti helpompaan suuntaan laukka oli todella hyvä, pystyi jo kokoamaan ja laukkamaan aavistuksen rauhallisemmin ja se pysyi tasaisena ja lyhyenä edestä. Myös oikeeseen se oli edestä hyvä, mutta laukka on vielä vähä turhan "laajaa", mutta tärkeintä oli että ei kertaakaan rikkonut ristille, tai nostanut väärää :)

                                            molemmat kuvat alkuveryttelystä, (c) Tarja Toikka



Torstaina mulla oli oma tunti ja hypättiin. Menin Prinssillä ja ennakko-oletukset oli aika ei-mitään-hajua, koska sillä ei oltu vielä hypätty täällä ja kukaan ei tienny miten se suoriutuu edes puomeista :D Alkutunnista mentiin vaan pitkän sivun suuntaisesti kahta puomia, jotka ylitettiin molemmat kaksi kertaa siten, että ensimmäisen yrityksen jälkeen tehtiin voltti. Prinssi suhtautu täysin normaalisti puomeihin ja oli rento, sekä tasainen koko ajan tehtävän ajan. Tultiin vielä laukassa samoja puomeja, ilman voltteja. Tarkoitus oli tulla neljän askeleen väli, hieman kooten viidellä ja heppa suoriutui mallikaasti tehtävästä. Toinen nostettiin esteeksi ja tultiin se vielä pari kertaa, eka ylitys oli aika lame, vaikak tultiin ihan hyvään paikkaan heppa ei kauheesti nostanut jalkojaan ja este putosi, mutta toinen kerta oli parempi. Vaihdettiin sitten tehtävää toiselle pitkälle sivulle jossa oli kavaletti-askel-okseri-askel-puomi. Prinssi suoriutui tästä mallikaasti ja selvästi nosti jalkojaan paremmin ja skarppasi enemmän. Tultiin vielä samaa tehtävää siten että vika puomi nostettiin kavaletiksi (tai en tiiä lasketaanko se pystyksi jo kun oli kavaletti laatikoiden päälle ja korkeutta oli n.70cm, pieni pysty kuitenkin) ja sen jälkeen lisättii vielä vikaksi toinen kavaletti, siten että viimeinen väli oli in-and-out. Heppa toimi kyllä tosi hyvin, jokaisella kerralla jouduin itse vähän auttaa sitä ensimmäiselle esteelle sillä selvästi sillä on hieman hakusessa tää juttu, mutta jokasella kerralla saatiin ekalle hyvä askel, minkä ansiosta lopputehtävä oli helppo. Lopuksi tultiin vielä tämä sama jumppa, jonka jälkeen jatkettiin sille toiselle linjalle missä molemmat oli pystyjä. Prinssi oli selvästi aika väsynyt loppua kohti, mutta silti ylitti tasaisen varmasti ja asianmukaisesti kaikki esteet. Hieno poika !! olin niin tyytyväinen heppaan, vaikka se ei ole mikään estehevosen perikuva niin se on kuitenkin hyvän työmoraalin omaava ja varsin tottelevainen tapaus. Se on myös uskomattoman tasainen, en oo tottunu ihan Maden,Grandin tai Sisun kanssa siihen että käden voi pitää iiiihan paikallaan. Mukavaa vaihtelua :) Hyppytyylistä tuli mieleen hieman opiston entinen hevonen Melodia, josta tykkäsin tosi paljon hypätessä ja joka oli yksi suosikeistani. Melodia oli kuitenkin hieman vinompi ja oli se selvästi vielä raaempi, mutta kiva se oli silti :)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Nyt vois melkee sanoa, että työvoitto ! Kaiken pienen epätoivonkin ja ahdistumisen jälkeen, oon tosi tyytyväinen.

Tänään juoksutin Hannan ennen ratsastusta. Helpompaan suuntaan tsekkasin, että osaako hevonen ylipäätänsä juosta liinassa ja osasihan se, joten jatkoin juoksutusta vaikeampaan suuntaan. Aluksi laukassa oli taas menossa ristille, mutta parin korjauksen jälkeen laukkasi tosi hienosti. Heppa esitteli myös hienointa raviaan, oli se kyllä aika makee !

perus peilipose, nyt vaan heppa mukana..



Menin sitten tunnille sen kanssa, jätettiin sivuohjat nyt varmuuden vuoks päähän mutta ne eivät olleet kovinkaan tiukalla. Käynnissä oli aluksi taas hätäinen, muutamia kertoja piti samat voltit toistaa kun ei olisi tahtonut olla tasainen. Ravissa parani huomattavasti ja varsinkin harjotusravissa pysyi jo todella tasaisena. Ajoittain kaarteissa teki taas samaa "väistän pohjetta" mutta paljon pienemmässä mittakaavassa kun aikasemmin, ja lopulta se ei tehnyt sitä enään ollenkaan. Lopputunnista oli tosi tasainen, pyrin vain pitämään todella tasaisen tuntuman suuhun ja hevonen oli siihen tyytyväinen. Väistöt osottautuivat hieman hankalaksi, mutta paremmin niistä suoriutui kun mitä ajattelin. Laukasta olin todella ylpeä! Ainoastaan kerran meni ristille, muuten ylläpiti koko ajan saman laukan, joka oli vielä tää paljon vaikeempi suunta ! Hieno heppa ! Olin kyllä tosi iloinen ratsastuksen jälkeen, kyllä siitä kiva hevonen pikkuhiljaa kuoriutuu. Sen liikkeet on kyllä todella mukavat ja hienot, täytyy sanoa.


Illalla totuttelin Prinssin vesariin. Aikasemminkin ollaan siellä käyty mutta ei olla avattu letkua ja huuhdeltu, ainoastaan sienellä pyyhitty ja sekin oli pelottavaa. Nyt heppa seisoi kuitenkin kiltisti, vaikka ritilän päällä ei millään voinut seistä. Heppa sai kokonaisen vesipesun, jonka jälkeen heitin kuivarin päälle. Kävin vielä myöhemmin illalla ottamassa loimen pois ja harjailin läpi, sekä rapsuttelin. Se on kyllä niin mammanpoika, että pahempaa en olen nähnyt ! <3