Heppamasennus

Uskon, että otsikossa mainittu on jokaiselle ratsastuksen harrastajalle tuttu termi... Ajanjakso, jolloin mikää ei suju ja raivon sekä luovutuksen tunteet risteilevät keskenään. Eihän se reilua olisi, jos aina olisi niin mukavaa ja helppoa, kaiken hyvän täytyy näköjään loppua aikanaan...

Ongelma nro.1 Pilvi

Jo kuukauden ajan, työskentely Pilvin kanssa on ollut osan aikaa tunneista erittäin hankalaa. Laukkaosuudet menevät aina melko hyvin, niissä ei ole koskaan mitään ongelmaa. Heppa on tasainen, pyöreä, kuuntelee herkästi apuja jne.. Siksi en oikeen tiedä nyt mikä on ongelmana. Käynti ja ravi ovat molemmat todella hankalia.. En jostain syystä pysty ratsastaa heppaa tarpeeksi takaa-eteen, minkä johdosta se ei tule kuolaimelle vaan on epätasainen ja napsuttaa suutaan. Lisäksi se juoksee alta ja poikittaa apuja vastaan. Siis käynnissä ja ravissa, laukassa ihan päinvastainen. Välillä on helpompaa, mutta välillä (kuten eilen esimerkiksi) ihan järkyttävää.. Olen yrittänyt eri tavoin muuttaa omaa ratsastustani ja nyt herääkin kysymys onko vika täysin itsessäni. Mietin aluksi, että ongelma on ainoastaan siinä etten saa jalkaa tarpeeksi läpi, mutta miksi sitten laukkaosuudet alkutunnista, tunnin välissä ja lopussa onnistuvat kaikki ? Voiko kyse olla silti siitä? En koskaan ajattele, että hevosessa olisi syytä mutta en oikeasti keksi mitä olen niin paljon itsessäni muuttanut.

Olen yrittänyt kysyä molemmilta opettajiltani  neuvoa, mutta he eivät ole (en oikeasti ymmärrä MITEN) huomanneet tätä ongelmaa ei kuulema näy ulospäin niin pahasti... Mutta tässä tilanteessa luotan kyllä omaan arviooni sillä olen niin monta vuotta kyseisellä hevosella ratsastanut, tiedän kyllä milloin se on hyvä ja rehellisesti avuilla ja milloin se on vain joutsenkaulainen ameeba.
Tällä hetkellä olen todella turhautuneessa tilassa, eilenkin aloin rehellisesti sanottuna itkemään tunnin jälkeen sillä se oli niin kamalaa.. Hermostuin pitkästä aikaa ihan kunnolla ratsastaessani, mikä pahensi tilannetta entisestään.. Toivon, että ongelma korjautuisi pian ja pystyttäisiin taas jatkamaan siitä mihin jäätiin, ei huvittaisi aloittaa kaikkea taas alusta.

Ongelma nro.2 Santtu

Edellinen estetunti oli aivan järkytys. En saanut heppaa tarpeeksi eteen, en nähnyt paikkoja, en osannut yhtään mitään... Hevonen ei olisi halunnut yhtään tulla takajaloilleen ja laukata kunnolla läpi koko kropan oli ihme näkkileipä. Sunnuntairatsastusta parhaimmillaan. Lopputunnista heppa vielä väsyi, alkoi painaa kädelle, jonka jälkeen olin vielä huonompi enkä osannut edes auttaa sitä tilanteessa. Hävetti, nolotti ja säälitti Santtu raukka.

Ongelma nro.3 Gringo

Gringo nyt kaikista vähiten harmittaa, mutta lähinnä ärsyttää. En tiedä johtuuko se tylsyydestä vai mistä, mutta siitä on tullut niin röyhkeä ja rasittava karsinassa. Ei tottele, koko ajan punkee ovelle, puree ovea, heiluttaa häntää, ei väistä... Kun komentaa saa sydärin ja sen jälkeen kostaa olemalla vielä raivostuttavampi. Olenkin hoitanut viime aikoina käytävällä, siinä on yleensä rauhaisampi ja sama seurallinen Gringo mikä yleensä. Onneksi nyt viimisen parin viikon aikana, se on rauhoittunut karsinassaan, tosiaan eilen kyllä osoitti taas taitonsa nostaa ihmisen verenpainetta hoitotoimien välissä.

On hevostelu kyllä aina niin ihanaa !

Gringo

En olekkaan pitkään aikaa kirjoittanut Gringosta mitään. Gringolle sattui siis kesän puolessa välissä lievä tapaturma, minkä seurauksena se ei edellenkään ole palannut normaaliin liikutukseen. Nyt kuitenkin jo päälle kuukauden ajan on saatu ravailla pieniä pätkiä ja heppa on ollut hyvä. 

Oon itse viimisen parin kuukauden aikana liikutellu Gringoa paljon tavallista useammin, lähinnä vaan maastossa kävelemällä, mutta nyt viimeiset viikot oon myös ratsastellu kerran viikossa. Ei mitään kovia treenejä todellakaan, ihan vain perus hölkkää eteenalas 10minuutin ajan. Käynnissä olen pyrkinyt tekemään vähän enemmän, kaikenlaisia peruutuksia+pysähdyksiä ja väistöliikkeitä. Yleensä se kävely osuus on kyllä niin "tylsää" ja "puuduttavaa", että olen pari kertaa kävellyt eka ulkona sen 30-40min, kävellyt maneesissa ehkä sen max. 10min+ravit ja sitten loppukäynnit taas ulkona.. :D

Sen olen kyllä huomannut, että joko olen itse kehittynyt tai Gringosta on tullut helpompi/miellyttävämpi ratsastaa. Ennen se oli minusta ihan sairaan vahva edestä ja jos vähän käytin pohjetta se singahti eteenpäin. Mutta nyt, vaikka menoa ei voi kunnon ratsastukseksi sanoa, se on niin kivaa! Viikon kohokohtia, heppa on joka kerta niin kiva.. Oon kyllä niin etuoikeutettu, että pääsen ratsastamaan noin hienolla ja osaavalla hepalla. Pakko saada kyllä joskus jotain kuvamateriaalia ratsastuksesta, että näyttääkö se sittenkin ihan järkyttävältä. 

Gringosta kyllä huomaa tylsistyneisyyden. Jatkuvasti saa pitää seuraa tai touhuta sen kanssa, muuten se protestoi karsinassa kovaäänisesti. Onkin hyvä, että minulla on tätä nykyään enään yksi hoitohevonen sillä pystyn laittamaan siihen kaiken huomioni.

Dumipotti 11.10

Viime lauantaina kilpailtiin taas Tuomarinkylässä, estepotin toisessa osakilpailussa. Ratsun virkaa toimitti tällä kertaa Santtu, jonka kanssa hypättiin 70cm. Kyseessähän oli Santun tokat estekilpailut ja ensimmäiset koskaan maneesissa.

Tiesin, ettei Santtu ole koskaan ollut uudessa maneesissa joten ajattelin ottavani ihan rauhallisesti ja menen ajoissa veryttelyyn voidakseni rauhassa kävelyttää heppaa siellä, jotta saisi vähän katsella paikkoja. Aluksi maneesi oli aivan järkyttävä - sieraimet laajoina kuin lohikäärmella Mr.Santeri tuijotti maneesin seiniä, ihan kun joku valkoinen monsteri irrottautuisi sieltä hetkellä millä hyvänsä. Onneksi vauva on sen verran fiksu, että ei ala riehumaan tai hyppimään vaikka jännittääkin.
Aloin siinä sitten ihan hiljakseni verkkailemaan, ravia ja laukkaa vähän vuorotellen tavoitteena vain rento heppa. Santtu rauhottukin aika nopeasti ja oli kuin kotonaan :)

Otin verkan vähän liiankin rauhallisesti, tuli nimittäin hiukan kiire... En tiedä miten saan väännettyä lähtönumeron 20 lähtönumeroksi 26, mutta näin kävi vaan tällä kertaa. Paras puolihan on se, että tapaan aloittaa hyppäämisen vasta 7 ratsukkoa ennen, sillä en koskaan ota paljon hyppyjä verkassa. No kerkesin tulla ristikon ja kerran pystyn (mikä vielä tippui...) millon tajusin kuulutuksesta olevani seuraava valmistautuva! No, oli pakko jättää siihen ja ravaa suoraan kisamaneesille. Kun päästiin sisälle maneesiin, oli taas pikku Santun maailman mullistavia hetkiä, lohikäärmemood syttyi ja koko heppa pyöristyi pinkeäksi palloksi :D

Itse rata meni kuitenkin ihan hyvin. Aluksi katsomon luo meno tuntui hyvinhyvin jännittävältä pienen pojan mielessä, mutta piakkoin pystyttiin sekin ohittamaan ilman suurempaa draamaa. Perusradalla kaikki esteet olivat vähän jännittäviä ja parilla ekalla lähestyminen oli suora kuin Tina Turnerin hiussuortuva. Santtu on onneksi sellanen että kunhan vaan pohkeella tuet ja vähän kannustat se kyllä hyppää pienestä kyttäyksestä huolimatta. Perusrata päästiin puhtaasti ja sitten uusintaan. Heppa oli jo ihan väsynyt 9 hypyn jälkeen, luultavasti stressikin lisäsi sen väsymystasoa. En edes yrittänyt lähteä etsimään "uusintalaukkaa", koska luultavasti se olisi keilannut jokaisen esteen.. Uusinnan kolmannella, joka oli okseri tultiin pikkasen lähelle ja heppa ei kerennyt nostaa jalkojaan, joten etupuomi putosi. Pudotimme myös uusinnan viimeisen esteen, joka oli sarjan B-osa. Heppa oli jo melko raskas ratsastaa, itsekin olin jotenkin ihan sunnuntairatsastustasolla siinä vaiheessa rataa. Tuli pohjaan ja hitaasti A-osalle, sarjaväli jäi liian pitkäksi enkä tajunnut ratsastaa eteen, joten pieni Santeri ratkaisi tilanteen ottamalla vielä toisen askeleen ja rysäytti puomit maahan.. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen rataan, vaikka uusinnassa 8vp tulikin. Toka pudotus oli kuitenkin täysin minun vikani ja muutenkin, heppa jännitti niin paljon ennen rataa ja teki silti kaiken mitä pyysin. On ihana huomata kuinka miellyttämisen haluinen ja kiltti Santusta on kuoriutunut! En ole loppujen lopuksi monella sellaisella hevosella päässyt ratsastamaan, eikä yksikään kisahevosistani ole ollut yhä rehti (vaikka muuten ihania ovatkin).