Ida haastoi mut tekemään tällaisen, kiitos Idalle !
Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta
Fail heti eka kysymys koska ei oo omaa heppaa, mutta kerron vaikka mun hoitohepasta Gringosta !
Gringo on 14-vuotias saksalainen puoliverihevonen, korkeudeltaan n.175cm eli ei mikään pikkunen poni. Gringo on oiva kouluhevonen ja startannut Suomessa jo GP tasolla omistajansa kanssa. Gringo on myös näppärä esteillä, sekä pitää kovasti siitä ja nuorena se kilpailikin Saksan maalla esteillä. Ratsastaessa Gringo on eteenpäinpyrkiväinen, näyttävä, herkkä ja hieman "vahva", vaatii melko taitavan ratsastajan. Hoitaessa ja käsitellessä Gringo on taas maailman kiltein mammanpoika, joka tykkää rapsuttelusta ja seuranpidosta, sekä rapsuttaa aina itse takaisin. Vähän nössykkä se on joskus, mutta ei ikinä tee mitään tuijottaa vain kauhistuneena ja yleensä lopettaa kun vähän juttelee.
Hevoset vai ponit? Miksi?
Matilda on hienoin, mutta muuten sanon et hevoset. Nuorena olin niin vannoutunu ponityttö, mutta en tienny sillon paremmasta XD yksinkertasesti hevosista saa paljon enemmän irti, ne kehittää enemmän ja niissä on vaan enemmän sitä jotain. Poneilla meno on jotenki nii sellast humputtelua aina vaan, siit ei tuu sellasta euforist tunnet jos näin voi sanoa.. :D Vaikka söpöjä ne melkein kaikki onki. Oon aika lyhyt niin välillä tulee poneilla tunneilla mentyä, mutta onneksi harvemmin.
Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Matilda, kun siirtyi yksityiseksi niin vuoden ajan pidin sitä käytännössä kuin omaa ponia, kävin päivittäin ratsastamassa ja hoidin yksinään. Oli kunnon ponitytön unelma :)
Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko, jos kengässä?
No taaskaan ei ole hevosta, mutta pitäisin kengässä ellei olisi pidempi saikku/loma kyseessä.
Klippaus: Puolesta vai vastaan?
Puolesta, sillä jos hevonen hikoaa talvella on sekä hevosen ja ihmisen kannalta helpompaa ja mukavempaa. Ala siinä kuivattelemaan sitä 10cm talvikarvaa sitten.
Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Kaikki mun hoitohepat tarhailevat yksin, Gringo oli joskus laitsalla aina Devin kanssa ja kun Made oli opistolla niin se oli vähän isommassa porukassa. Made tarhailisi varmaan edelleen mielellään kaverin kanssa, mutta valitettavasti tarhojen koot rajoittavat tätä mahdollisuutta.
Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
Luonne todellakin. Onhan Made, Gringo ja Pilvi kauniita, mutta esim Devi oli anteeksi nyt vain norsun/merileijonan crossoveri, sekä vielä valkoinen ja silti se oli maailman paras. Tottakai jos nyt mietin että oman hevosen haluisin niin en haluisi valkoista hevosta, mutta jos muuten natsais niin en mä sit siin vaihees sitä miettisi. Oikeesti cmoon, typerä kysymys. Tietysti jos hevosessa on rakenteellisesti jotain vialla joka vaikuttaa liikkumisee tms sit on asia erikseee.
Millainen on hyvä hevosblogi?
Sopivalla huumorilla varustettu naseva blogi, jossa on rutiinien lisäksi myös pohdintaa. Ei saa olla ruma frontti ja mahd neutraali värimaailma muutenki. Ei haittaa vaikka ei olis kuvii, mielummi niin ku tuhat kakssataa kuvaa peräkkäi ja sit saa selailla niitä.
Pahin tippumisesi?
Öö.. varmaan ku Grandi kompuroi 110cm okseriin ja kaatui suoraa ympäri ja lensin kirjaimellisesti 10m eteenpäi. Ei sillee sattunu erikoisemmin, perus niska selkä, pää vähä kipee ja käsi oli kans saanu jonku kolauksen.. mut henkisesti toi vaikuttaa muhun kyllä edelleenkin ja mua harmittaa niin paljon koska ton jälkeen mun ja Grandin oikeesti hyvä putki otti aika ison takapakin.
Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
Gringol on ainaki liikaa loimii, arkku ei mee edes kiinni enää.. :D
Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Yhyy ei mul oo heppaa ! Mut Sipe ridaa Gringol n. 5-6krt viikossa ja viikonloppusin Ella käy lauantaisin usein kävelee ja mä käyn sunnuntaisin kävelee/juoksuttaa.
Oletko varovainen vai uhkarohkea ratsastaja?
Sanoisin et oon rohkee mut terveen järjen rajoissa että tavallaan oon varovainen. En oo mitenkään nössö, mutta en ala ottaa typeriä riskejä. Tykkään esim baanailla maastossa täysii ilman satulaa mutta en lähe esimerkiks hyppäämää selvästi liian isoi esteitä. Otan myöskin pohjan aina huomioon ratsastaessa ja Gringon kaa mietin aina meenkö ulos pimeään kävelemään vai meenkö vaan maneesiin, mut toiki on sen takia että en halua että hevoselle käy mitään. En pelkää, mut haluun et kaikki menee hyvin.
En jaksa haastaa ketää spesifistisesti, jos oot ihminen tee tää!
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
torstai 16. tammikuuta 2014
sitä sun tätä
Oikeesti ärsyttää tällä hetkellä niin paljon, joten ajattelin että on pienen avautumisen paikka.. Pää on kyllä nyt tosi täynnä ajatuksia, katotaan saanko selkeästi ilmaistua sitten tekstin muodossa tähän.
Mua ärsyttää aivan uskomattomasti tää hevosmaailman hallitseva fakta, että rahalla saa ja rahalla pääsee. Kenenkään on turha väittää mitään muuta, se osuus joka on päässyt oikeasti pelkällä kovalla työllään/osannut tarttua loistavaan tilaisuuteen, on täysin minimalistinen ja hyvä jos sitä lukua voidaan edes järkevällä prosenttilukemalla ilmaista. Mun mielestä tää on oikeesti suoraan sanottuna ihan perseestä, sillä mun mielestä se sulkee pois monia lahjakkaita ja taitavia ihmisiä, jotka voisi oikeasti pärjätäkkin. Enkä puhu nyt itsestäni, jos joku niin luuli. Tietenkin oon itekki turhautunu tän asian takia, mutta se ei ollu se pointti.
Tosi monia ratsastajia ketä tuolla näkee, on oikeesti päässy eteenpäin vaan sillä pappa/mamma betalar tyylillä. On kalliit hevoset alla, jotka oikeesti hyppäis oikeasti taitavan ratsastajan alla vaikka mitä, mutta näiden ihmisten alla pudottelee vaa puomeja tuolla, kun ei jakseta keskittyä ongelmien korjaamiseen tai ylipäätänsä ensisijaisesti sen taidon hankkimiseen. Yleistämättä monilla tuntuu jäävän päälle se asenne, että oli mikä tahansa asia niin sillä massilla se saadaan korjattua. Musta tuntuu oikeesti, että viime aikoina on joutunu niin paljon kuulla tollasta nillittämistä ja valitusta, miten mikää ei suju, mutta sitte ei jakseta sen asian eteen tehdä mitää konkreettista vaan etitään jotain helvetin pikaratkaisua. Siis ylipäänsä se että ei viittitä oikeesti arvostaa sitä, kuinka paljon ne on saanu, ei viittitä tehdä sitä oikeeta duunia sen eteen. Ei niinku ymmärrä ja tajua sitä, miten etuoikeutettuja oikeesti on. Tekis oikeesti kaiken työn sen eteen, ei kaikki oikeesti saa samanlaisia mahdollisuuksia. Vaan taivas olis tällä porukalla rajana mutta ei ei ei ei eie ieieiie..........
Mun mielestä hyvä kilparatsastaja, on paitsi taitava ratsastuksellisesti, osaa myös hyvät hevosmiestaidot maasta käsin. Lisäksi osaa nähdä virheensä, pyrkii korjaamaan niitä ja tutkii, havaitsee ongelmat itsessään ja perusteellisesti lähtee niitä korjaamaan. Pitää siis käytännössä myös ajatukset mukana asioissa, eikä vaa liitele tuolla pilvilinnoissa oottamassa punasta mattoa levitettäväksi eteensä. Lisäksi muistaa AINA ja joka tilanteessa ottaa myös hevosen tarpeet huomioon. Tottakai kun puhutaan oikeasta ammattikilpailemisesta, hevonen on urheiluväline, mutta se on kuitenkin aina myös elävä olento. Se ei ole esimerkiksi moottoripyörä tai soutovene.
En tiiä saiko tästä selvää mitä mä hain, mutta esimerkiksi Camilla (camillajarigoletto.blogspot.fi) on yksi harvoja kisaavia nuoria, kuka on mun mielestä oikeasti juuri sillä oikealla asennoitumisella ja oikealla "tiellä".
Joo, no syy miksi oon tätä niin paljon miettiny niin tottakai voin myöntää sen, että oon kateellinen. Tiedän sen, että jos mul olisi oikeasti mahdollisuuksia "luoda jotain suurempaa", niin tekisin kaikkeni sen eteen. Mutta näin pienellä harjotusmäärällä ja resurseilla, niitten pientenkin tulosten luominen on aika hankalaa, enkä tiedä onko se niin kiinnostavaakaan. Mutta toisaalta oon tajunnu sen, että joillain ihmisillä ei ole välttämättä varaa edes tähänkään mitä mulla on, joten teen kaiken duunin sen eteen vaikka en välttämättä edes tahtoisi. Tai no väärä ilmaisu, tottakai mä tahdon. Mut vähän se kieltämättä lannistaa. No mutta, viimisen vuoden aikana oon pyrkiny tehdä juuri paljon enemmän tällasta henkistä harjoittelua ja oon miettiny tunnin jälkeen ja ennen tunteja paljon enemmän sitä, mitä tein, mitä aion tehdä, mitä voisin tehdä ja oon huomannu ihan selkeitä muutoksia näin pitkästä aikaa. Yli kymmenen ratsastuskouluvuoden jälkeen on oikeesti tosi vaikeeta enään kehittyä pelkästään sillä, että sä kerran viikossa kuuntelet sitä opettajaa. Mietitään, että jos yksi tunti kestää 60min, tunnilla on se 8 ratsastajaa. 60min vähennetään alku,loppu,välikäynnit niin oikeata ratsastusaikaa on max. 50. Jaat sen n.50minuutin 8:lla, aikaa per ratsukko jää keskimäärin 7minuuttia tunnin aikana. Joka tunti seassa on se joku jolla on vähän enemmän ongelmia ja se syö taas muiden ajoista lisää. Ainoa tapa on siis kehittyä on ns. "kuivaharjoitella", eli miettiä juuri mielessä näitä asioita ja vaikka lukea aiheesta. Huomaan kehitykseni hidastuneen huomattavasti kun verrataan siihen aikaan kun siirryin poneista ja hevosiin, milloin jouduin oikeesti alkaa ratsastamaan. Sen jälkeen musta on tuntunu, että oon pysyny vaan siinä samassa zonessa, mitä nyt edellämainitseminakin oivalluksia joita omien kokeilujeni ansiosta olen tässä tajunnut. On tottakai aivan okein, että oppii ottamaan niitä ohjia omiinkin käsiin. Sehän on asia mistä tossa edellisessä kappaleessa puhuinkin.
Eipä mulla oo tähän paljoa lisättävää. Tänään olin ratsastustunnilla, menin Pilvellä ja oli tosi kiva. Opin taas uuden asian, mitä tulen varmasti soveltamaan lisää jatkossa, mutta en jaksa nyt siitä alkaa enempää selostelemaan. Vi ses!
Mua ärsyttää aivan uskomattomasti tää hevosmaailman hallitseva fakta, että rahalla saa ja rahalla pääsee. Kenenkään on turha väittää mitään muuta, se osuus joka on päässyt oikeasti pelkällä kovalla työllään/osannut tarttua loistavaan tilaisuuteen, on täysin minimalistinen ja hyvä jos sitä lukua voidaan edes järkevällä prosenttilukemalla ilmaista. Mun mielestä tää on oikeesti suoraan sanottuna ihan perseestä, sillä mun mielestä se sulkee pois monia lahjakkaita ja taitavia ihmisiä, jotka voisi oikeasti pärjätäkkin. Enkä puhu nyt itsestäni, jos joku niin luuli. Tietenkin oon itekki turhautunu tän asian takia, mutta se ei ollu se pointti.
Tosi monia ratsastajia ketä tuolla näkee, on oikeesti päässy eteenpäin vaan sillä pappa/mamma betalar tyylillä. On kalliit hevoset alla, jotka oikeesti hyppäis oikeasti taitavan ratsastajan alla vaikka mitä, mutta näiden ihmisten alla pudottelee vaa puomeja tuolla, kun ei jakseta keskittyä ongelmien korjaamiseen tai ylipäätänsä ensisijaisesti sen taidon hankkimiseen. Yleistämättä monilla tuntuu jäävän päälle se asenne, että oli mikä tahansa asia niin sillä massilla se saadaan korjattua. Musta tuntuu oikeesti, että viime aikoina on joutunu niin paljon kuulla tollasta nillittämistä ja valitusta, miten mikää ei suju, mutta sitte ei jakseta sen asian eteen tehdä mitää konkreettista vaan etitään jotain helvetin pikaratkaisua. Siis ylipäänsä se että ei viittitä oikeesti arvostaa sitä, kuinka paljon ne on saanu, ei viittitä tehdä sitä oikeeta duunia sen eteen. Ei niinku ymmärrä ja tajua sitä, miten etuoikeutettuja oikeesti on. Tekis oikeesti kaiken työn sen eteen, ei kaikki oikeesti saa samanlaisia mahdollisuuksia. Vaan taivas olis tällä porukalla rajana mutta ei ei ei ei eie ieieiie..........
Mun mielestä hyvä kilparatsastaja, on paitsi taitava ratsastuksellisesti, osaa myös hyvät hevosmiestaidot maasta käsin. Lisäksi osaa nähdä virheensä, pyrkii korjaamaan niitä ja tutkii, havaitsee ongelmat itsessään ja perusteellisesti lähtee niitä korjaamaan. Pitää siis käytännössä myös ajatukset mukana asioissa, eikä vaa liitele tuolla pilvilinnoissa oottamassa punasta mattoa levitettäväksi eteensä. Lisäksi muistaa AINA ja joka tilanteessa ottaa myös hevosen tarpeet huomioon. Tottakai kun puhutaan oikeasta ammattikilpailemisesta, hevonen on urheiluväline, mutta se on kuitenkin aina myös elävä olento. Se ei ole esimerkiksi moottoripyörä tai soutovene.
En tiiä saiko tästä selvää mitä mä hain, mutta esimerkiksi Camilla (camillajarigoletto.blogspot.fi) on yksi harvoja kisaavia nuoria, kuka on mun mielestä oikeasti juuri sillä oikealla asennoitumisella ja oikealla "tiellä".
Joo, no syy miksi oon tätä niin paljon miettiny niin tottakai voin myöntää sen, että oon kateellinen. Tiedän sen, että jos mul olisi oikeasti mahdollisuuksia "luoda jotain suurempaa", niin tekisin kaikkeni sen eteen. Mutta näin pienellä harjotusmäärällä ja resurseilla, niitten pientenkin tulosten luominen on aika hankalaa, enkä tiedä onko se niin kiinnostavaakaan. Mutta toisaalta oon tajunnu sen, että joillain ihmisillä ei ole välttämättä varaa edes tähänkään mitä mulla on, joten teen kaiken duunin sen eteen vaikka en välttämättä edes tahtoisi. Tai no väärä ilmaisu, tottakai mä tahdon. Mut vähän se kieltämättä lannistaa. No mutta, viimisen vuoden aikana oon pyrkiny tehdä juuri paljon enemmän tällasta henkistä harjoittelua ja oon miettiny tunnin jälkeen ja ennen tunteja paljon enemmän sitä, mitä tein, mitä aion tehdä, mitä voisin tehdä ja oon huomannu ihan selkeitä muutoksia näin pitkästä aikaa. Yli kymmenen ratsastuskouluvuoden jälkeen on oikeesti tosi vaikeeta enään kehittyä pelkästään sillä, että sä kerran viikossa kuuntelet sitä opettajaa. Mietitään, että jos yksi tunti kestää 60min, tunnilla on se 8 ratsastajaa. 60min vähennetään alku,loppu,välikäynnit niin oikeata ratsastusaikaa on max. 50. Jaat sen n.50minuutin 8:lla, aikaa per ratsukko jää keskimäärin 7minuuttia tunnin aikana. Joka tunti seassa on se joku jolla on vähän enemmän ongelmia ja se syö taas muiden ajoista lisää. Ainoa tapa on siis kehittyä on ns. "kuivaharjoitella", eli miettiä juuri mielessä näitä asioita ja vaikka lukea aiheesta. Huomaan kehitykseni hidastuneen huomattavasti kun verrataan siihen aikaan kun siirryin poneista ja hevosiin, milloin jouduin oikeesti alkaa ratsastamaan. Sen jälkeen musta on tuntunu, että oon pysyny vaan siinä samassa zonessa, mitä nyt edellämainitseminakin oivalluksia joita omien kokeilujeni ansiosta olen tässä tajunnut. On tottakai aivan okein, että oppii ottamaan niitä ohjia omiinkin käsiin. Sehän on asia mistä tossa edellisessä kappaleessa puhuinkin.
Eipä mulla oo tähän paljoa lisättävää. Tänään olin ratsastustunnilla, menin Pilvellä ja oli tosi kiva. Opin taas uuden asian, mitä tulen varmasti soveltamaan lisää jatkossa, mutta en jaksa nyt siitä alkaa enempää selostelemaan. Vi ses!
 |
| Estejussi 2011 |
 |
| ESRA 2012 |
perjantai 3. tammikuuta 2014
haluun olla esteratsastaja
Tietäisin, että jos mulla olis vaan resurssit, mahdollisuudet, lottovoitto kädessä nii se olis se mitä tekisin.
No nykyään en käy edes enää valmennuksissa, niin hyppään kerran kuussa. Nyt taukoa oli kerennyt syntyä jo kaksi kuukautta, kun se mun jalka oli murtunu. Esitin toiveen edellisellä viikolla jos saisin kerranki jonkun muun kun Sisun :D ja sainkin vuoden tauon jälkeen taas hyppätä Pinewood Dexillä, aka Dexitillä ! Jolla kisoissakin olen muutaman kerran käynyt hyppelemässä :)
Alkuraveissa heppa oli aika töttöröö, joten päätin ottaa kannukset pois, koska en niitä sillä silloin aikanaankaan käyttänyt.. no virhe. Dexit ei ole enää villi varsa. Siitä on tullut kiltti ja tottelevainen, melkeinpä laiska. Tai ei laiska... kyllä se liikkuu eteenpäin normaalisti, mutta oon tottunu heppoihi joita saa lähinnä pidellä ja henkilökohtaisesti ne ovat enemmän mieleeni. Kehittynyt se oli kyllä, ei tullut yhtään hyppyä huonosta paikasta ja laukatki vaihto sokealle puolelle, sekä kääntyy sinne nykyään helposti.. Meillä oli aika simppeleitä tehtäviä, muutamia käännöksiä ja yksi sarja, yhteensä esteitä oli viisi kappaletta. Ei ehditty hypätä kyllä hirveesti sattuneista syistä, oli paljon oppilaita ja niin.. Dexit oli ihan kiva, meni jokasen tehtävän hyvin paitsi vikalla radalla viimeiselle esteelle, oli tulossa tosi hyvin mut jotenki ihan yhtäkkii 5m ennen teki ihan ihme kiemuran ja tuli vähä vammanen hyppy :D ärsyttää paljon, vaikka pikkujuttu koska oli tulossa tosi hyvin näin jo paikan ja ihan yhtäkkii menee banaaniksi... Noooh, pikkuvikoja.. Jotenki silti tunti jäi ärsyttää mua, en tiiä tuli vaa sellanen tunne etten pääse tai etene enään mihinkään ää. Koulussa mulla on sentään vielä NIIN paljon, missä voin opistollakin kehittyä, mutta fakta on että estepuolella en kovin paljoo voi, tällä kerran kk hyppäämis tahdilla. Pintahiontaa voi tietty tehä mutta niin.. No ehkä joku päivä keksin vielä jotain. Varmaan jatkan taas samalla vanhalla Grandilla sitä 90cm hyppäämistä poteissa, eipä mulla muutakaan tekemistä oo.
Latailin muuten youtubeen vanhoja videoita (2011) kun meen ihanalla Devi-mussukalla ! Pahoittelen hirveet ratsastusta, mutta voi kun pääsisi vielä ton palleron selkään... Mahdotonta, tiedän.
vauva<3
youtubesta löytyy mun ns. sijaiskanavalta opistonheppoi vielä lisääki videoita, jos nyt jotain sattuu kiinnostaa, aika järkyttäviä kyllä voin jo sanoa.
No nykyään en käy edes enää valmennuksissa, niin hyppään kerran kuussa. Nyt taukoa oli kerennyt syntyä jo kaksi kuukautta, kun se mun jalka oli murtunu. Esitin toiveen edellisellä viikolla jos saisin kerranki jonkun muun kun Sisun :D ja sainkin vuoden tauon jälkeen taas hyppätä Pinewood Dexillä, aka Dexitillä ! Jolla kisoissakin olen muutaman kerran käynyt hyppelemässä :)
Alkuraveissa heppa oli aika töttöröö, joten päätin ottaa kannukset pois, koska en niitä sillä silloin aikanaankaan käyttänyt.. no virhe. Dexit ei ole enää villi varsa. Siitä on tullut kiltti ja tottelevainen, melkeinpä laiska. Tai ei laiska... kyllä se liikkuu eteenpäin normaalisti, mutta oon tottunu heppoihi joita saa lähinnä pidellä ja henkilökohtaisesti ne ovat enemmän mieleeni. Kehittynyt se oli kyllä, ei tullut yhtään hyppyä huonosta paikasta ja laukatki vaihto sokealle puolelle, sekä kääntyy sinne nykyään helposti.. Meillä oli aika simppeleitä tehtäviä, muutamia käännöksiä ja yksi sarja, yhteensä esteitä oli viisi kappaletta. Ei ehditty hypätä kyllä hirveesti sattuneista syistä, oli paljon oppilaita ja niin.. Dexit oli ihan kiva, meni jokasen tehtävän hyvin paitsi vikalla radalla viimeiselle esteelle, oli tulossa tosi hyvin mut jotenki ihan yhtäkkii 5m ennen teki ihan ihme kiemuran ja tuli vähä vammanen hyppy :D ärsyttää paljon, vaikka pikkujuttu koska oli tulossa tosi hyvin näin jo paikan ja ihan yhtäkkii menee banaaniksi... Noooh, pikkuvikoja.. Jotenki silti tunti jäi ärsyttää mua, en tiiä tuli vaa sellanen tunne etten pääse tai etene enään mihinkään ää. Koulussa mulla on sentään vielä NIIN paljon, missä voin opistollakin kehittyä, mutta fakta on että estepuolella en kovin paljoo voi, tällä kerran kk hyppäämis tahdilla. Pintahiontaa voi tietty tehä mutta niin.. No ehkä joku päivä keksin vielä jotain. Varmaan jatkan taas samalla vanhalla Grandilla sitä 90cm hyppäämistä poteissa, eipä mulla muutakaan tekemistä oo.
Latailin muuten youtubeen vanhoja videoita (2011) kun meen ihanalla Devi-mussukalla ! Pahoittelen hirveet ratsastusta, mutta voi kun pääsisi vielä ton palleron selkään... Mahdotonta, tiedän.
tää on iha hirvee Devi on nii laiska :D
youtubesta löytyy mun ns. sijaiskanavalta opistonheppoi vielä lisääki videoita, jos nyt jotain sattuu kiinnostaa, aika järkyttäviä kyllä voin jo sanoa.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Uuden vuoden puolella jo ollaan ja tämäkin päivä alkoi minkääs muun kuin heppajuttujen parissa.
Viimisen kuukauden aikana oon menny lähinnä Pilvillä ja Antilla taas, mutta ollaan menty niin perusjuttuja jokaisella tunnilla, että en koe mitään järkeä kirjoittaa niistä sillä kuviakaan ei taaskaan ole.. Nyt kun huomenna saan kuitenkin uuden koneen, joka jopa jaksaa pyörittää videoita ja johon mahtuu kuvia, niin lupaan aktivoitua sillä saralla!
Ajattelin nopeasti tulla kirjottelemaan Lissusta jolla olen nyt pari päivää ratsastanut. Lissu on siis pienen pieni welshponi, jonka olen ihan sen syntymästä asti tuntenut ja muutaman kiemuran kautta päätynyt asumaan Tuomarinkylään tuttujeni omistukseen :D Ihan hauskaa oli pitkästä aikaa mennä päästä menemään tommosella natiasiponilla, nykyään kun lähes poikkeuksetta vain hevosilla ratsastan (ja ihan mieluusti pysynkin niissä). Sunnuntaina mentiin maneesissa koulua ja yllätyin kuinka kiva poni onkaan nykyään! Ainahan olen tiennyt sen olevan suht "potentiaalinen" pikkuponiksi, mutta nyt se oli oikeesti tosi mukava ratsastaa. Tänään menin sen sijaan kentällä, kun maneesi oli täynnä isoja heppoja niin en viittiny mennä pienen ponin kanssa sinne tukkeeksi. Ravailin, kunnes Memmu tuli Väinön kanssa käymään kentällä ja ajattelin että no jospa lähden heidän kanssa maastoon....joo hieno idea, kierrettii vaan ranttis ja takas kentälle. Ponin takapää oli vähän turhan kevyt, en yhtään ihmettele että se saa kaikki alas :D mä kuitenkin koen, että mulla on hyvä tasapaino ja pääsin ja istumaan melkein korville joten hah.. Menin sitte vielä kentälle vähän vääntämään, poni oli taas ihan oppikirjamaisen kiltti.
Pyysin Memmua ottamaan pari videoo mun puhelimella ja sain jopa Youtubee asti siirrettyä tällä kertaa ! Laatu on kuin 1910-luvun elokuvassa, mutta eipä voi midistä... Valitettavasti nyt ei blogger suostunut toimimaan yhteistyössä, joten joudutte linkin kautta kattomaan, mutta video on silti vain napinpainalluksen päässä..
http://www.youtube.com/watch?v=RTs751oO77s
Huomenna pääsen hyppäämään ekaa kertaa pariin kuukauteen, koitan saada jonkun kuvaamaan, paitsi jos menen jollain mongoloidilla mikä on hyvinkin mahdollista !
Viimisen kuukauden aikana oon menny lähinnä Pilvillä ja Antilla taas, mutta ollaan menty niin perusjuttuja jokaisella tunnilla, että en koe mitään järkeä kirjoittaa niistä sillä kuviakaan ei taaskaan ole.. Nyt kun huomenna saan kuitenkin uuden koneen, joka jopa jaksaa pyörittää videoita ja johon mahtuu kuvia, niin lupaan aktivoitua sillä saralla!
Ajattelin nopeasti tulla kirjottelemaan Lissusta jolla olen nyt pari päivää ratsastanut. Lissu on siis pienen pieni welshponi, jonka olen ihan sen syntymästä asti tuntenut ja muutaman kiemuran kautta päätynyt asumaan Tuomarinkylään tuttujeni omistukseen :D Ihan hauskaa oli pitkästä aikaa mennä päästä menemään tommosella natiasiponilla, nykyään kun lähes poikkeuksetta vain hevosilla ratsastan (ja ihan mieluusti pysynkin niissä). Sunnuntaina mentiin maneesissa koulua ja yllätyin kuinka kiva poni onkaan nykyään! Ainahan olen tiennyt sen olevan suht "potentiaalinen" pikkuponiksi, mutta nyt se oli oikeesti tosi mukava ratsastaa. Tänään menin sen sijaan kentällä, kun maneesi oli täynnä isoja heppoja niin en viittiny mennä pienen ponin kanssa sinne tukkeeksi. Ravailin, kunnes Memmu tuli Väinön kanssa käymään kentällä ja ajattelin että no jospa lähden heidän kanssa maastoon....joo hieno idea, kierrettii vaan ranttis ja takas kentälle. Ponin takapää oli vähän turhan kevyt, en yhtään ihmettele että se saa kaikki alas :D mä kuitenkin koen, että mulla on hyvä tasapaino ja pääsin ja istumaan melkein korville joten hah.. Menin sitte vielä kentälle vähän vääntämään, poni oli taas ihan oppikirjamaisen kiltti.
Pyysin Memmua ottamaan pari videoo mun puhelimella ja sain jopa Youtubee asti siirrettyä tällä kertaa ! Laatu on kuin 1910-luvun elokuvassa, mutta eipä voi midistä... Valitettavasti nyt ei blogger suostunut toimimaan yhteistyössä, joten joudutte linkin kautta kattomaan, mutta video on silti vain napinpainalluksen päässä..
http://www.youtube.com/watch?v=RTs751oO77s
Huomenna pääsen hyppäämään ekaa kertaa pariin kuukauteen, koitan saada jonkun kuvaamaan, paitsi jos menen jollain mongoloidilla mikä on hyvinkin mahdollista !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)