sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Estejussi

Menee nyt vähän ristiin näiden kuvien laittelut, mutta mitäpä tuosta..

Estejusseista on nyt siis kulunut jo kuukaus aikaa, hupsista keikkaa... Jotenkin ei ole innostanu asiasta sen enempää kirjoitella, koska tulos ei nyt ollu mikään ihan paras mahdollinen.
Menin siis Pilvillä 90cm alueluokan. Verkassa jo hevonen ei ollut ihan terävimmillään ei ollut löysä, mutta tavanomaista energiaa puuttui. Jätinkin tarkoituksella verkkahypyt minimiin ja tulin pystyn sekä okserin molemmat ainoastaan kaksi kertaa. Hypyt olivat ihan hyviä, joten hyvillä mielin jätin siihen.

Noo radalle sitten.. Ensimmäinen este hyvin, toinen este jouduin vähän tuuppaa mutta ihan hyvä samoin kolmas. Neljännelle tuli ihan aavistuksen pohjaan mutta ehdin ottaa pienen tasapainottavan pidätteen, minkä ansiosta hyppäsikin enemmän ylös. Nelosen jälkeen koko näkökenttäni sumentui ja jouduin irrottaa toisen käden ohjasta, jotta pystyn pyyhkimään silmäni XD. Onneksi oli hyvin aikaa ja kerkesin hyvin seuraavalle esteelle. Oikeastaan koko perusrata oli mielestäni ihan hyvä ja sujuva. Kun uusinta alkoi koitin vaihtaa vähän isompaa vaihdetta, mutta tunsin välittömästi kuinka hevonen vain löystyi. Päätin siis etten enää vauhtia lisää koitan saada sen jaksamaan edes tässä laukassa. Uusinnan eka ja toka jees. Sitten sarjalle... Totanoin.

Vieläkään en ole aivan varma mitä tapahtui. Muistan ajatelleeni jo kaukaa ennen estettä, että en näe askelta. Silti en oikeastaan reagoinut mitenkään, paitsi juuri ennen estettä PUSK. Mikä idiootti. Mitä minä ajattelin aah. Vaikka askel ei olisikaan osunut, jos olisin ottanut tasapainottavan pidätteen ja tukenut hevosta loppuun asti, olisi se sen varmaan lähempää hypännyt. Mutta koska jätin sen yksin, se oli valmiiksi jo väsynyt, ei se jaksanut enään lähteä minua pelastamaan. Tipuin kiellosta suoraan leuka/naama edellä, minkä jälkeen käännyin niskan kautta ympäri.

Lopputuloksena oli selkä hellänä, niska jäykkänä ja naama oli vähän turta. Ei onneksi sattunut sen pahemmin, vaikka ainekset kyseisessä laskeutumistyylissä kyllä olikin. Enemmän henkinen puoli kärsi. Ahdistaa tosi paljon tulevat kisat. Onneksi fiksuna varasin estekurssin, joka siis meni jo ja se antoi vähän varmuutta. Silti koko ajan pyörii päässä ajatukset, miten voin estää itseltäni typerät kämmäilyt ja arviointivirheet. Tuntuu että olen niin monta kertaa onnistunut hevosenkin kaatamaan, oman virhearvion seurauksena. Toivon, että tämä tunne menisi ajan kanssa ohi sillä ei ole yhtään mukavaa...

Video radasta ja tippumisesta


lauantai 19. heinäkuuta 2014

haastetta ja kuvia estejusseista

1. Elämäsi tärkein hevonen?

- Kaikista hevosista Matilda. Yksinkertaisesti, ei tarvii kauheasti selitellä. Mut jos sanottava vielä keskuudessamme olevia heppoja niin  Pilvi tai Gringo. Tykkään molemmista tosi paljon, mutta eri tavoin. Omakseni ottaisin kyllä Pilvin, mutta jos mietitään parempaa "hengailuseuraa" niin Gringo vie kyllä voiton, Pilvin sosiaaliset taidot on niin pateettiset...


 
2. Elämäsi tärkein saavutus?

- Elämäni? Still alive.. no jos tarkotettii jotain heppajuttuja, niin varmaan sellaset kaikki "itsensäylitykset" en osaa nimee mitään yhtä tiettyä.





3. Mihin tähtäät ratsastaessa/missä ovat tavoitteesi?

- Haluun kehittää ja hioa taitojani mahdollisimman hyvälle tasolle, haluun olla hevosystävällinen ratsastaja. Haluisin osaa ratsastaa täysin eleettömästi. Nyt on tavallaan hyvä, kun en voi tuntihepalla edetä korkeampiin luokkiin niin voin justiinsa hienosäätää kaikkia juttuja, jotka on itelle vaikeita. Onhan tässä vielä paljon opittavaa. Haluisin paremman estesilmän ja haluisin että sellanen turha jännittäminen missään ratsastustilanteis loppuisi. Joku päivä oon viel paras.

4. Mitä luultavasti harrastaisit, jos et ratsastusta?

- Netflixin liikakäyttöä ja vieläki ylempää ylensyömistä. Oikeesti olisin varmaa jatkanu jonku soittimen soittamist ja varmaa futistaki, kaikki vähä jäi ku hepat astu elämää.
 




5. Oletko suunnitellut ammattia hevosista itsellesi?

- Voisin, jos ei tarvisi opiskella missää tyhmäs heppakoulussa :D opettajana siis olis ihan kiva, tykkään auttaa muita.


6. Kuinka tärkeänä pidät hevosia elämässäsi? Voisitko olla ilman niitä?

- Kunnioitan hevosia enemmän kun suurinta osaa ihmisistä. En usko et pystyisin olla ilman ja oon miettiny usein et tilanne, jos vaikka sairastuisin tosi pahaan hevosallergiaan tms, olisi kamalin kauhuskenaario ikinä. Koen myös et ratsastus on ainoa, missä oon oikeesti onnistunu  ja missä oon hyvä, missä voin olla itestänikin ylpeä. Tohon kunnioituksee palaten, kyllä mäkin joskus hevosia komennan jos ne käyttäytyy kuin apina, mut vihaan niin paljon sellasii ihmisiä jotka jatkuvasti huutaa, haukkuu, syyttää kaikista virheistä hevosia, eikä tosiaankaan nää sitä arvoo mikä siin on. Ihan ristiriitasta, että vaikka hevosella ei nyt suoranaisesti tunteita ole, niin silti niitä kohtaan käyttäydytään joskus tosi epäkunnioitettavasti siitäkin huolimatta kuinka paljon ne ihmisten vuoksi tekee.



7. Kuinka lähipiirisi suhtaantuu harrastukseesi? Kannustetaanko sinua?

- No hyvinhän ne, vanhemmat on molemmat itse hevosihmisiä, käy ratsastustunneilla myös. Tukee jonkun verran rahallisesti edelleen, vaikka pääasiassa itse hoidan laskuni nykyään. Isä erityisesti on innoissaan katsomassa kisojani. Huvittavaa myös se jos olen jossain tilanteessa ratsastanut huonosti, isälläni on tapana nostaa kissa pöydälle ja vaatia selitystä siitä miksi "alisuoriuduin".

8. Jos sinun olisi pakko, niin mistä luopuisit elämästäsi?

- Kunhan saisin heppojen kanssa olla, eläisin toimeentulevasti niin melkeimpä kaikesta. En koe olevani todellisuudessa kovin vaativa, vaikka haaveilenkin paljosta.


9. Millainen olisi vuotesi ilman hevosia?

- Varmaa todella mitäänsanomaton ja en tekis varmaa mitää järkevää koulun ohella.

10. Kadutko koskaan tekemisiä asioita hevosten kanssa?
 
- Tottakai. On tilanteita jossa olen hermostunut hevoseen, vaikka se ei automaattisesti olisikaan syyllinen turhautumiseen aiheuttaneesta tilasta.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Estekurssi päivät 2 ja 3

Muutama postaus nyt rästissä estejussi ja sitten tästä kurssista. Aika extemporesti varasin viime viikolla kurssin täksi viikoksi ja se kestikin maanantaista perjantaihin. Ma,to,pe menin Pilvellä ja ti+ke muilla hepoilla. Ajattelin jakaa nyt niin, että kirjotan Pilvi tunneista oman postauksen sitten.

Tiistaina menin siis kurssitunnin suomenhevostamma Mantalla! Alun perin piti mennä Prinssillä, mutta  niin ja näin päädyin Mantaan. Oli oikein hauska tapaus :D Hevonen on vielä hieman raaka, mutta oikein söpö ja innokas putte. Menohaluja vähän liikaa, mutta kuuntelee istuntaa todella
 herkästi.


 Mentiin aluksi aika simppeliä tehtävää, pari estettä kaarevalla linjalla eka 6 askeleella hieman kiinni ja sitten normisti 5-askeleella. Vaikka heppa liikkui eteenpäin varsin riittoisasti, niin sen laukka oli kuitenkin lyhyt ja jouduttiinkin vähän oikomaan linjalta tavoitteen saavuttamiseksi. Tehtävään lisättiin vielä yksi este, ekalta esteeltä käännetään voltti laineen yli jonka jälkeen suhteutetun toiselle osalle. Lopuksi tultiin vielä kahden askeleen sarjaa, jonka jälkeen edellä oleva tehtävä. Tunti sujui kerrassaan melko sujuvasti ja heppa pysyi suhteellisen rauhallisena. Oli kyllä kiva uusi tuttavuus, suokit on aina niin hauskoja.


Keskiviikkona meninkin yhdella lemppareistani, Antilla. Antilla oon useesti koulua mennyt, mutta hypännyt en aikaisemmin ole. Hieman jännitin ennen tuntia pääsenkö sen megaloikkiin mukaan, mutta ainoastaan yhdessä hypyssä olin hieman jäljessä :D




Mentiin aluksi puomeilla neljän esteen linjaa siten, että aina puomin ylityksen jälkeen voltti ja sama puomi uudestaan, sen jälkeen seuraavalla puomilla sama etc. Käännökset oli aika tiukkoja ja kaarteessa joutui vähän punkemaan että sai laukan ylläpidettyä pyörivänä, mutta hienosti Anakonda suoriutui. Esteillä tultiin hieman eritavalla, eli voltti tehtiin esteiden välissä niin ettei samaa estettä hypätä enään toista kertaa. Toiseen suuntaan oli hieman hankalampi saada myötälaukka, selvästi vahvempi toisessa kierroksessa. Tultiin myös aika simppeliä jumppasarjaa, jonka kanssa ei ollut mitään ihmeellisiä ongelmia. Lopuksi tultiin molemmat tehtävät peräkkäin. Antti oli tosi kiva, tunteeni sitä kohtaan saattoivat jopa nousta entisestään :) Ehdottomasti kivoimpia opiston hevosista Pilven ja Santerin ohella.