Gringo jouduttiin yllättäen lopettamaan valitettavan onnettomuuden takia täysin yllättäen. Tapahtuma oli todella huonoa tuuria, eikä sitä olisi voinut kukaan estää. Koko tilanne tuntuu niin absurdilta ja siksi järkytys ehkä on niin suuri - toisaalta tilannetta en vieläkään ymmärrä ja shokkitila on jatkunut jo päiviä. Välillä unohdan koko asian ja yhtäkkiä se iskee taas niin musertavasti. Aivan sanoinkuvailemattoman suuri tyhjyys.
Gringoa hoidin alkaen 20.7.2010, sen poismenoon saakka. Tuolloin en olisi koskaan osannut arvata, kuinka tärkeä ja merkityksellinen hevonen se tulisi minulle vielä olemaan. Nuorempana Gringo oli melkoisen arka ja näki pieniä vihreitä miehiä ihan joka paikassa, mutta vuosien mittaan välillemme syntyi vahva luottamus. Jos Gringo pelkäsi jotain, riitti pari rauhoittavaa sanaa niin se rauhottui. Aina tallille saapuessani Gringo tunnisti ääneni, kun kutsuin sitä. Pelkästään se miten hevonen osoitti omaa kiintymystään, riitti pelastamaan huonommankin päivän. Gringo oli suorastaan täydellinen hevonen - se oli upea kouluratsu, nuorempana upea esteratsu, täydellinen herrasmies, täydellinen ystävä. Gringo rapsutti aina takaisin, kun sen kaulaa rapsutti, niin paljon se hellyttään rakkaille ihmisille osoitti. Gringo oli upein hevonen, kellä koskaan olen päässyt ratsastamaan. Se kaikki siitä huokuva voima, minkä selkään asti tunsi - sellaista ratsastus voi olla parhaimmillaan, enkä kenenkään muun hevosen kanssa tätä tunnetta koskaan kokenut.
Gringo oli monta vuotta tuki ja turvani. Kun kaksi muuta todella minulle todella rakasta hevosta kuoli lyhyen ajan sisällä, Gringo oli se joka vei ajatukseni muualle. Viime vuodet aikuistumisen kynnyksellä, kaikki elämänmuutokset ovat olleet vaikeita ja sekavia. Rinnallani oli kuitenkin Gringo, jota aina kiitin siitä että on olemassa, että en tiedä mitä tekisin ilman sitä. Gringo oli paras ystäväni ja rakastin sitä niin paljon. Koen oloni niin epäreiluksi ja riistetyksi tällä hetkellä. Tuntuu, että elämältä on lähteny pohja. Gringo ei koskaan tehnyt mitään väärää, se olisi ansainnut elätä pitkän ja onnellisen elämän. Sanonta, että parhaat lähtee ensimmäisenä pätee täysin.
Gringo on jättänyt minuun niin pysyvän ja vaikuttavan jäljen. En ole koskaan tuntenut tälläistä surua ja menetystä, ikävä on niin järisyttävän suurta. Rakas Gringo, antaisin vaikka toisen käteni jos palaisit takaisin luoksemme.
