Once upon a time there was a horse

Järjetön ikävä. Kaikesta huolimatta, vaikka kannankin menneisyyttä aina mukanani ja se painaa minua aika-ajoin, en kuitenkaan tahtoisi palata ajassa taaksepäin. Tietenkin olisi ihanaa viettää vielä muutama hetki rakkaiden kanssa, mutta kaikki loppuu aikanaan. Kaikki tämä kaipaus, ikävä ja tuska - sen täytyy olla merkki siitä, että se todellakin oli kaiken arvosta.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Vaikka en olekkaan päässyt täysin käsittelemään näitä asioita loppuun, yritän katsoa tulevaan ja siinä minua on auttanut todella paljon rakkaat hevosystäväni, jotka vievät ajatukseni muualle. Jos olisin jäänyt vain tyhjän päälle, olisi kaikki varmasti ollut vielä vaikeampaa.

Once upon a time there was a horse

This horse was a projection of my dreams

This horse made my life whole.

 

2002-2014

Aamuratsasteluita

Olen nyt muutaman viikon jo käynyt aina joku päivä alkuviikosta ratsastamassa Gringolla aamuisin. Omistaja on ollut pari kertaa nyt katsomassa kun menen, en muista itseasiassa että olisi koskan ennen nähnyt kun ratsastajan Gringolla.. :D täytyy kiittää, että hänellä on niin paljon luottamusta minuun. Aikasemmin olen antanut Gringon tulla aluksi aavistkuksen liian ylös, "nojaamaan" kädelle. Sipe kuitenkin neuvoi tekemään paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, sillä niiden avulla se tulee sieltä pois ja huomasin saman itse välittömästi. Kuitenkin saatiin hyvää palautetta paljon ja Sipe tuntui olevan (en tiedä, jopa yllättävän?) tyytyväinen Gringon ja minun yhteistyöhöni.

Viime viikolla

 Olin siis tänä aamunakin ridailemassa poitsulla. Aamulla herätessäni flunssa tuntui väkisin painavan päätäni takaisin tyynyyn, mutta onneksi tallilla jotenkin aina piristyy. Ulkona oli hirveä sadesää joten en tavanomaisen pitkää alkumaastokävelyä päässyt suorittamaan, mutta onneksi saatiin olla maneesissa melkein koko aika yksin, niin luksusta!

Menin käyntiä aika kauan, pitkillä sivuilla tein aina väistöä tai avoa ja lyhyilla sivuilla pysähdyksiä, välillä myös peruutuksia. Gringo oli tosi kivan tuntuinen jo tässä, väisti pienemmilläkin avuilla ja pysähdyksiin riitti pieni takareisien puristus/taakseveto. Koitin siis ratsastaa mahdollisimman pyöreäksi ja eteenalas, heppa oli todella myötämielinen ja rentoutui nopeasti. Tein molempiin suuntiin ja lopuksi otin vielä muutamia väistöjä pois päin uralta, 5m sivulle ja 5m takaisin uralle.
Ravissa alkuympyröiden jälkeen tein aika samalla tavalla pl. pysähdykset, väistöjä uralla ja myös pois uralta, sekä keskihalkasijalta uralle. Tehtiin myös muutamia temponmuutoksia, checkejä että heppa on pohkeella ja ei vitsi se oli niin hyvä, totteli välittömästi koko ajan. Välissä käynnissä taas pysähdyksiä ja peruutuksia, sitten uudestaan toiseen suuntaan.

Kävelyllä viikonloppuna

 Laukassa otin vain muutamia ympyröitä ja uralla keskityin suoruuteen, Gringollahan ei voi muutenkaan vielä laukata kovinkaan pitkään. Ympyröillä otin avoimella kaarella hieman kokoon, sekä tein lyhyitä pätkiä avomaista väistöä. On niin jännä, vaikka oon tavallaan suhteellisen pieni Gringolla, pystyn nykyään istunnalla pitämään sen ihan helposti kasassa laukassa vaikka se onkin sellaista heittoistuintyyppistä. Aino ongelma mikä josksu on ollut, on se laukan nosto. Ratsastuskouluavuilla kun nostat, Gringo "hypähtää" hirveällä voimalla siihen laukkaan. Nyt oon onneksi jo tottunut, pieni paino sisäistuinluulla ja ollaan jo laukassa.. Olispa kaikki hepat näin herkkiä. En kohta voi tyytyä enään vähempään. Taluttelin loppukäynnit ja käveltiinkin aika tovi. Gringo on niin mun koira nykyään, haluaa vaa nuolla mun naamaa ja päätä, syödä hiukseni ja muutenkin kävelee turpa mun selässä/päässä/olkapäässä.. Välillä vähän kuumottaa jos toi nyt jostain hypähtää suoraan niskaani :D Mutta en minä häntä voi kieltää, jos hän on niin seurallinen.. Oon kyl tosi iloinen, että meidän "suhde" on parantunu tosi paljon nyt. Gringo harvemmin pelleilee enään, jos säikähtää rauhoittuu nopeasti, ei juoksen mun kanssa tarhan portista ja pysyy paremmin karsinassaan. Maailman hienoin heppa <3

Uljas, komea, näyttävä GP-hevonen Sir G

Estekisat 29.11

Oma seurani HeWi järjesti viime lauantaina seuraestekarkelot, joissa kilpailtiin samalla mäen seurojen estemestaruuksista. Itse osallistuin Pilvellä luokkaan 90cm.

Kävelin radan ensimmäisen kerran jo ennen ekan luokan alkua yhdessä Saran kanssa, joka pääsi ensimmäisenä kokeilemaan Santtua kilpailuissa jälkeeni. Auttelin myös veryttelyssä, mikä sujui heidän osaltaan todella hienosti. Harmittavasti Santtu kuitenkin jännittyi niin paljon radalla, mikä johti kahteen kieltäytymiseen.

Pilvellä meni myös Ella 80cm, heillä aivan loistava rata sairaan nopealla ajalla, mutta yksi saamarin puomi tuli alas. Olisivat voittaneet ilman pudotusta, mutta sijoittuivat silti sijalle 10. Kävelin vielä vielä ennen 90cm alkua radan uudestaan estevalkkuni kanssa, joka ohjeisti ja neuvoi radan kulkua, sekä kiinnitti huomion kohtiin missä on tullut paljon virheitä. Tässä välissä Laura olikin ehtinyt tulla Pilven kanssa maneesille ja kiidin äkkiä kohti veryttelyä.

Otin todella rennon veryttelyn alle (jälleen kerran). Menin aika paljon käyntiä, ravissa reippaasti vähän pyöreäksi ratsasastaen ja laukassa sama homma kevyessä istunnassa. Pilvi tuntui todella hyvältä - oli reipas, vireä ja vastasi hyvin apuihin. Otin yhden hypyn noin 70-80cm esteelle, Pilvi oikein imi sille ja hyppäsi hienon hypyn. Päätin jättää veryttelyn siihen, turhaan ottaa hyppyjä alle kun on mennyt jo yhden radan eikä hevonen ole mikään uusi tuttavuuskaan.. Kävelin hetken ja otin vielä kierroksen ravia ja pari kierrosta laukkaa ennen vanhaan maneesiin lähtöä.

                                                              puhelinlaadulla taas mennään..

Eka este meni hyvin. Tokalle ajatukseni oli ollut ratsastaa pitkä tie, noh Pilvillä oli jäänyt päälle uusintamoodi ja hän päättikin itse oikasta esteelle tiukan kurvin ja tultiin kyllä aika pohjaan, onneksi hevonen kiipesi yli. Seuraava väli olisi ollut reipas kuusi askelta, mutta huonon hypyn takia otin suosiolla yhden askeleen lisää ja osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Loppu perusrata hyvin ja uusintaan! Uusinnan ekalle tuli taas aika lyhyt tie, mutta puhtaasti yli ja seuraavasta kanssa. Seuraavat kaksi pystyä pelasin hiukan varman päälle ja otin hieman pidemmät tiet, sillä Pilvi pudottaa vinohypyt harmittavan helposti. Sarjalle tuli aivan kaamea lähestyminen, täysin sama virhe mikä kävi edellisen ratsastajan kanssa. Tällä kertaa onnistuttiin kuitenkin kiipeämään puhtaasti yli ja sitten vielä viimeinen okseri, tidii puhdas rata! Olin tosi tyytyväinen, olin niin jännittänyt mitä tästä tulee kun mennään pitkästä aikaa 90cm, mutta onneksi mentiin! Nappasimme luokasta sijankin, ollessamme sijalla 3.

Hetken ikuisti ihana-Ilona

Myöhemmin sain tietää, että sain pronssia HeWin estemestaruudessa! Vielä kun laskettiin yhteistulokseen edellisen viikon koulukisa jonka voitimme, saavutimme kokonaiskilpailun voiton. Olin niin iloinen tuosta. Tuntsareiden jälkeen olin niin pettynyt kun ei mitaleja tullut niin nyt ainakin tuli :D Maailman paras Pilvi, piristi kyllä viikonloppua kummasti.