..nimittäin tohon jatkuvaan takaosakäännöksien hiontaan. Joo tottakai mun pitää selvästi niitä harjotella, olennainen ja tärkeä liike mut aaa, kun en oikeesti ymmärrä. Kuulostaa varmaan tosi typerältä mut haluisin absoluuttisesti OIKEASTI sisäistää miltä sen pitäisi tuntua ja miten se pitäis tehdä. Tunneilla mä vaan teen, kuuntelen Sipeä. En yhtään tiiä oonko tehny oikein vai väärin, odotan vaa palautetta. Säälittävää. Pitäis tässä vaiheessa osata. Mut en vaa osaa. Ihan ku yrittäis puuta upottaa. Asiaa parantaa se, että Pilvi vihaa tota liikettä. Okei, jos ratsastaisin paremmin niin olis seki tietysti paremmin. Mutta tollaset kokoavat liikkeet on sille vaikeita keskittymiskyvyn kannalta, vaikka periaatteessa sen pitäisi suoriutua kuulema täysin oikeaoppisesti niistä.
Mentiin tunnilla siis takaosakäännöksiä. Pilvi oli ärsyttävä jännitty, jokainen käännös oli ihan erilainen toisensa kanssa. Ihmettelen kun yleensä palaute oli että ihan ok. Sipeä kävi varmaan sääliks mua, luovuttanu ku ei toi surkimus tuu ikin noita oppimaan.. Noei.. Lopuks ku muut lopetti puolikkaitten käännöksien tekemisen, jouduin viel yksin tehä kokonaisia Sipen edessä. Meni ihan surkeesti. Lopuks sain tehtyä kai oikein, tai tein mitä Sipe käski mun tehä ja kyllä hevonen kääntyi. Teen kisoissa sitte samoilla avuilla, ehkä onnistui ehkä ei. Kirjotan tätä tekstii, nii alkaa itteänikin naurattaa tää kompelksi tätä liikettä kohtaan :D mutta mua vaan ärsyttää niin paljon!
Mentii tunnil muuten jotai laukkaa ja ravii, Pilvi oli pitkäst aikaa oikeesti kauhee. Alkutunnist meni vaa ihan täysiä, mutta pysy vielä tuntumalla sentään. Alettiin tekee niitä käännöksiä, suuttu ja kiukutteli, oli ihan pölö. Laukassa tuli pehmeeks edestä taas, mutta ei edelleenkään ollu pohkeen edessä ja joko vei, TAI SIIRTY RAVIIN... Joo nolotti ihan pikkasen, meni siis niin huonosti. En ite kokenu ratsastaneeni mitenkään eri tavalla, mutta ehkä se mun säätäminen niissä käännöksissä vaikutti. Vaikka mua ärsyttää toi poni niin paljon tällä hetkellä, tiedostan vian lähes aina olevan ratsastajassa, joten täytyy nyt kelailla tätä päässäni vielä.. Mulla kyllä toi henkinen puoli vaikuttaa ratsastukseen aina tosi paljon, varsinkin kisoissa huono paineensietokyky on usein esillä.. Tunnin jälkeen mietin, etten varmasti mee kisoihin ens viikolla, mutta kyllä mä nyt meen. Oon itteni pahin kilpailija ja ärsyttäisi jos luovuttaisin. Pitää nyt yrittää vaa rauhottua pään sisällä, kelailla asiaa, kuitenkin vain pari tuntia tässä mennyt vähän huonommin, muuten menny tosi hyvin. Tiiän kuitenkin sen, että ollaan pärjätty ja avoimin mielin kun menen, teen parhaani ja luotan hevoseen, tiedän että voin pärjätä. Todennäköisyys, että jokin ulkopuolinen tekijä, kuten sortuva katto pilaisi suorituksemme, on hyvin minimaalinen. Suoritus on meistä kiinni ja suurimmaksi osaksi minusta. True story.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti