havahduin viime viikolla siihe, miten vähän olenkaan loppujen lopuksi ratsastanut _kunnolla_ koulua viime aikoina, sillä Madella ollaan Elinan kanssa lähes poikkeuksetta menty sellast humputihumputi menoa, joka kyllä näkyy sen ratsastettavuudessa aina silloin kun yrittää sitten tosissaan tehdä töitä. Sillon kun Made yksäriponiksi tuli, jaksoin koko kesän ja syksyn ratsastaa sillä kunnolla koulua, monta kertaa viikossa ja silloin se olikin ratsastettavuudeltaan huomattavasti parempi. Madelle riittää se 2-3 päivän kouluratsastustauko ja sen jälkeen se onkin... erittäin mukava ja yhteistyöhaluinen, huomatkaa sarkasmi.. Tein siis päätöksen, että nyt alan oikeesti ratsastamaan ja työstämään tota ponia ihan kunnolla, sekä sen että itseni takia. Huomaa nimittäin selvän eron siinä, kun ratsastaa kerran-pari viikossa, kuin 4-7 kertaa viikossa. Ei siihen kulu todellakaan pitkä aika kun fysiikka alkaa selvästi heikentyä.

Perjantaina mentiin Elinan kanssa yhdessä tallille ja annoin Elinan mennä siinä 20min jotain sunnuntairatsastusta kun itse halusi. Poni näytti jo tässä vaiheessa hyvin "ihanalta"... Noh nousinpas sitten itse selkään ja sain kokea tämän ihanuuden. Siinä sitte päälle tunti työstettiin ravissa ja käynnissä, laukkaa en sitten jaksanu enään ottaa niin paljon mutta siinä se oli oikeastaan ihan hyvä. Siis ai kamalaa, että se oli vastarannan kiiski! Eka yritti ihan jatkuvasti vaan juosta alta, lähteä raviin, kipittää. Taisteli pohjetta vastaan, ei suostunut ottamaan sitä läpi vaan väisti. Ei suostunut ottamaan ohjaa vastaan, vaan puri kuolaimeen ja yritti kerran oikeasti vetää pään suoraks eteen ja lähteä käynnistä täysiä laukkamaan. IKINÄ se ei ole ollu tuollainen. No ei voi ku syyttää itteään, mitäs ollaan vaa maastoiltu... No loppua kohten parani aavistuksen, mutta sitten poni alkoi väsyä ja kiukutella sen takia. En voinut kuitenkaan jättää siihen ja yritin vielä saada ponin mahd hyväksi ja lopettaa sitten siihen.

Mahtavalla fiiliksellä sitten lauantaina uudestaan :D pyysin kaveriani Jessicaa pitämään mulle tuntia, sillä halusin että ratsastan loppuun asti, enkä ala luovuttamaan, jos se on taas karmea. Otin ohjat käteen ja joo... noh yritettiin siinä sitte mennä, väistöt sujui käynnissä ja ravissa ihan ok, mutta muuten poni oli aika samalla tuulella kun edellisenä päivänä. Loppua kohti poni alkoi antamaan onneksi periksi. Olin luvannut Jessicalle, joka ei ole pitkään aikaa ratsastanu, että saa mennä ponilla ja luovutinkin ponin sille. Onneksi Jessica on tosi päättäväinen ja napakka ratsastaja, ja pitkänkin tauon jälkeen sai ponin ratsastettua lopuksi rehellisesti läpi. Oli onni, että Jesku oli mukana koska itselläni ei sen tunnin tuuppauksen jälkeen olisi ollut millään enää voimia, ja poni oli juuri sillä periksiantamisen rajalla ja onneksi ihana Jessica sai sen sitten ratsastettua. Poni meni tosi tasasesti ja tyytyväisenä, pienoisen taistelun jälkeen. Miksei se ymmärrä, että olis paljon helpompaa olla nöyrä.. noh, ainaki tuntee suurta onnea aina sillon kun saa mennä jollain Pilvellä :D

Elina ratsasti sunnuntaina ja itse olin taas maanantaina, pyysin taas Jessicaa tunnin vetäjäksi, kun lauantainakin oli suureksi avuksi. Verkkailin ite kentällä ja poni tuntui siinä varsin mukavalta ja tasaselta, jee ! Jessican saavuttua siirryttiinki maneesiin, joka oli aluksi täysin meidän hallussa. Jessica pisti mut menemään aluksi käynnissä pysähdyksiä, sekä peruutuksia, pientä kokoamista ja pientä lisäämistä. Askeleen sisäset muutokset onnistuivat hyvin ja pysähdykset olivat varsin mallikkaita, poni ei kertaakaan tainnut edes yrittää karata kuolaimelta. Peruutukset olivat aluksi hieman hankalia, poni tuuppasi peruuttamaan varsinkin vasemmassa kierroksessa vähän vinoon. Saatiin asia onneksi korjattua ja olin tyytyväinen, että poni ei yrittänyt purra kiinni kuolaimeen, mitä se joskus tekee kun yrittää peruttaa. Ravissa mentiin koottua ravia lyhyet sivut, sekä hieman eteenpäin pyrkivämpää ravia pitkät sivut. Koottu ravi onnistu Madeks ihan ok:sti, kokoavat liikkeet on yleisestikkin sille ehkä hieman vaikeita, mutta nyt se onnistu vallan mallikelpoisesti. Aika kauan mentiin niitä, ja loppupuolella huomas että se oli sille aika rankkaa ja siinä vaiheessa yritti sitte taas tätä alta juoksua. Jessica kuitenkin pakotti mut tekemään duunia asian eteen, ja pystyttiin lopettaa hyvillä mielin. Poni oli selvästi jo hieman väsähtänyt, joten laukassa ei tehty ihmeempiä. Molempiin suuntiin tehtiin siirtymisiä laukka-käynti. On ne edelleenki vaikeita, mutta muutama onnistunutkin siirtymä saatiin. Ponski oli ihan puhki tunnin jälkeen ja ihan hikinen! Kävelyiden jälkeen poni pääs suihkuun, ja sieltä onnellisesti karsinaan mussuttamaan ruokaa. Kaiken kaikkiaan olin poniin tosi tyytyväinen, koska se oli edestä huomattavasti tasaisempi kun viikonloppuna, siis todella paljon. Suoralla oli ihan tasainen, tehtävissä joskus yritti perus Made-temppuja, mutta yleisellä skaalalla sujui hyvin :D

Tällä viikolla luvassa vähän yllätyksiä, mutta niistä sitten lisää myöhemmin kun tiedän itsekkin enemmän! Ciao!