heissulivei !

Viime torstaina meillä oli estetunti ja menin taas Sisulla. Oli taas tosi kiva mitä nyt ite pari kertaa feilasin, ketuttaa..
Alku tunnist mentiin ristikko molemmissa päädyissä siten että ympyräuralla ristikko, toisee päähän ja siellä sama homma. Sisu pysy aika rauhallisena mut heitteli vähän sitä päätä mitä ei oo pitkään aikaan tehnyt.. Korjailin vähän martsaria tehtävän jälkeen ja päänheilutus katoski sit siinä et tais olla siitä kiinni. Seuraavaks tultii se sama ensimmäinen ristikko minkä jälkee suunnillee kokorataleikkaa linjal pysty. No problems.
No seuraavaks meidän piti tulla taas se eka ristikko, sit se pysty, sitte ratsastaa takas toisee päähän ja ristikkäisel kokorataleikkaalinjal okseri. Kaikki meni moitteettomasti paitsi eka este :D aloin jänistää vuoroani odottaessani ja keräsin painetta ja ku lähestyin tätä ristikkoa, mikä oltiin siis jo ainaki kolme kertaa hypätty, vauhti kuoli yhtäkkiä ja hevonen vaan seisahtu :D siin vaihees olin jo et hei cmoon oikeesti ja työnsin kaiken jännityksen taka-alalle ja tulin uudestaan ja heti meni ja millään muilla esteillä ei mtn ongelmaa. Tultiin vielä sama rata uudestaan, mutta siihen lisättiin vielä pitkällä sivulla oleva pysty. Ei mitään ongelmia taaskaan.. tultiin vielä korotuskierros, eka ajattelin etten haluu mennä mutta menin sittenki. Taas lähin liikkeelle sil omg asenteella ja tietysti se kiels sille ekalle taas joka tällä kertaa oli pysty, tällee hidastetusti miten sille ristikollekki... sit ajattelin et nyt oikeesti unohdan kaiken jännittämisen mitä täs voi tapahtuu ja heti yli ja kaikkien muidenkin esteiden yli vaivatta, oli rauhallinen ei epäröiny ja tuli hyvät paikat. Sisu oli siis kaiken kaikkiaan taas tosi kiva, pysy niin rauhallisena ja tasasen, sekä hyppäs hyvistä paikoista, se on kyl niin paras esteheppa voiku se olis vaa varmempi :D

Mua alko ärsyttää kyl noi kiellot ihan sikana, siis ihan itteni puolesta koska koko ajan oli selvää et ne oli mun syytä koska heti ku muutin asennettani estettä kohden ja "näin" meidät siel esteen toisella puolella niin se hyppäs. Ne pari kertaa ku olin epävarma niin se kiels. Ei todellakaan ollu esteestä kiinni, sillä se oli kaikista helpoin ja pienin este tehtään aikana. Kelailin myös sitä et mikä mua siin nyt jännittää niin paljon, koska en mä kuitenkaa mikään arka oo enkä mä pelkää hyppäämist mitenkää, tykkään siitä ja Sisul on niin siisti hypätä ku sen kans onnistu siit tulee niin hyvä fiilis kun se on varmaan opiston vaikein esteillä, vaikka luontainen tekniikka ja rakenne sen homman hoitamiseen sillä on. Toimiessaan se onki niin eri kastia noiden kaikkien kaa niin siks se on niin kiva. Sit tajusin et se ei oo se pelko, et tippuisin ku se tekee niitä sen slidingstoppei vaan yksinkertasesti mun paineensietokyky on niin huono ja en haluu epäonnistua, koska se on niin kiva kun se on niin kiva! Siis tietysti, ihan samalla tavallahan stressaan aina kisoissakin. Enhän mä koulukisoissakaan sitä jännitä et Pilvi hyppää aidan yli tai tekee jotain et lentäisin, vaan se etten onnistu niin hyvin kun voisin. En oo koskaan ollu mitenkään voitonvarma ihminen, mutta voitontahtonen tottakai. Monet sanoo et ei lähe kilpailemaan voiton takia, mut oikeesti ne on hyvin harvat jotka ei niin tee ja tottakai aina tavottelee mahdollisimman hyvää suoritusta. Aina kun oon onnistunu suhtautumaan neutraalisti, oon onnistunu parhaiten. Stressatessa se paine on niin suuri ja kun tulee pienikin epäonnistuminen radan aikana, se saattaa tuntuu niin isolta että vaikuttaa koko loppurataan. Oikeasti pitäisi vaan ajatella että get over it ja jatkaa rataa ja yrittää parhaansa loppuun asti. Pitäis varmaan yrittää keksii joku keino jolla harjottaa tota omaa päätäni. Aina ei voi voittaa, se on fakta ja sillon kun ei oo sitä painetta päällä ei se pettymyskään tunnu niin suurelta. Pitäis olla aina tietty luotto siihen itseensäkki, liian itsevarma ei tietenkää mut ei pitäis olla ainakaa asenteel et menee kuitenki huonosti,  koska sit yleensä meneeki niin.