Heppamasennus

Uskon, että otsikossa mainittu on jokaiselle ratsastuksen harrastajalle tuttu termi... Ajanjakso, jolloin mikää ei suju ja raivon sekä luovutuksen tunteet risteilevät keskenään. Eihän se reilua olisi, jos aina olisi niin mukavaa ja helppoa, kaiken hyvän täytyy näköjään loppua aikanaan...

Ongelma nro.1 Pilvi

Jo kuukauden ajan, työskentely Pilvin kanssa on ollut osan aikaa tunneista erittäin hankalaa. Laukkaosuudet menevät aina melko hyvin, niissä ei ole koskaan mitään ongelmaa. Heppa on tasainen, pyöreä, kuuntelee herkästi apuja jne.. Siksi en oikeen tiedä nyt mikä on ongelmana. Käynti ja ravi ovat molemmat todella hankalia.. En jostain syystä pysty ratsastaa heppaa tarpeeksi takaa-eteen, minkä johdosta se ei tule kuolaimelle vaan on epätasainen ja napsuttaa suutaan. Lisäksi se juoksee alta ja poikittaa apuja vastaan. Siis käynnissä ja ravissa, laukassa ihan päinvastainen. Välillä on helpompaa, mutta välillä (kuten eilen esimerkiksi) ihan järkyttävää.. Olen yrittänyt eri tavoin muuttaa omaa ratsastustani ja nyt herääkin kysymys onko vika täysin itsessäni. Mietin aluksi, että ongelma on ainoastaan siinä etten saa jalkaa tarpeeksi läpi, mutta miksi sitten laukkaosuudet alkutunnista, tunnin välissä ja lopussa onnistuvat kaikki ? Voiko kyse olla silti siitä? En koskaan ajattele, että hevosessa olisi syytä mutta en oikeasti keksi mitä olen niin paljon itsessäni muuttanut.

Olen yrittänyt kysyä molemmilta opettajiltani  neuvoa, mutta he eivät ole (en oikeasti ymmärrä MITEN) huomanneet tätä ongelmaa ei kuulema näy ulospäin niin pahasti... Mutta tässä tilanteessa luotan kyllä omaan arviooni sillä olen niin monta vuotta kyseisellä hevosella ratsastanut, tiedän kyllä milloin se on hyvä ja rehellisesti avuilla ja milloin se on vain joutsenkaulainen ameeba.
Tällä hetkellä olen todella turhautuneessa tilassa, eilenkin aloin rehellisesti sanottuna itkemään tunnin jälkeen sillä se oli niin kamalaa.. Hermostuin pitkästä aikaa ihan kunnolla ratsastaessani, mikä pahensi tilannetta entisestään.. Toivon, että ongelma korjautuisi pian ja pystyttäisiin taas jatkamaan siitä mihin jäätiin, ei huvittaisi aloittaa kaikkea taas alusta.

Ongelma nro.2 Santtu

Edellinen estetunti oli aivan järkytys. En saanut heppaa tarpeeksi eteen, en nähnyt paikkoja, en osannut yhtään mitään... Hevonen ei olisi halunnut yhtään tulla takajaloilleen ja laukata kunnolla läpi koko kropan oli ihme näkkileipä. Sunnuntairatsastusta parhaimmillaan. Lopputunnista heppa vielä väsyi, alkoi painaa kädelle, jonka jälkeen olin vielä huonompi enkä osannut edes auttaa sitä tilanteessa. Hävetti, nolotti ja säälitti Santtu raukka.

Ongelma nro.3 Gringo

Gringo nyt kaikista vähiten harmittaa, mutta lähinnä ärsyttää. En tiedä johtuuko se tylsyydestä vai mistä, mutta siitä on tullut niin röyhkeä ja rasittava karsinassa. Ei tottele, koko ajan punkee ovelle, puree ovea, heiluttaa häntää, ei väistä... Kun komentaa saa sydärin ja sen jälkeen kostaa olemalla vielä raivostuttavampi. Olenkin hoitanut viime aikoina käytävällä, siinä on yleensä rauhaisampi ja sama seurallinen Gringo mikä yleensä. Onneksi nyt viimisen parin viikon aikana, se on rauhoittunut karsinassaan, tosiaan eilen kyllä osoitti taas taitonsa nostaa ihmisen verenpainetta hoitotoimien välissä.

On hevostelu kyllä aina niin ihanaa !