maanantai 13. lokakuuta 2014

Dumipotti 11.10

Viime lauantaina kilpailtiin taas Tuomarinkylässä, estepotin toisessa osakilpailussa. Ratsun virkaa toimitti tällä kertaa Santtu, jonka kanssa hypättiin 70cm. Kyseessähän oli Santun tokat estekilpailut ja ensimmäiset koskaan maneesissa.

Tiesin, ettei Santtu ole koskaan ollut uudessa maneesissa joten ajattelin ottavani ihan rauhallisesti ja menen ajoissa veryttelyyn voidakseni rauhassa kävelyttää heppaa siellä, jotta saisi vähän katsella paikkoja. Aluksi maneesi oli aivan järkyttävä - sieraimet laajoina kuin lohikäärmella Mr.Santeri tuijotti maneesin seiniä, ihan kun joku valkoinen monsteri irrottautuisi sieltä hetkellä millä hyvänsä. Onneksi vauva on sen verran fiksu, että ei ala riehumaan tai hyppimään vaikka jännittääkin.
Aloin siinä sitten ihan hiljakseni verkkailemaan, ravia ja laukkaa vähän vuorotellen tavoitteena vain rento heppa. Santtu rauhottukin aika nopeasti ja oli kuin kotonaan :)

Otin verkan vähän liiankin rauhallisesti, tuli nimittäin hiukan kiire... En tiedä miten saan väännettyä lähtönumeron 20 lähtönumeroksi 26, mutta näin kävi vaan tällä kertaa. Paras puolihan on se, että tapaan aloittaa hyppäämisen vasta 7 ratsukkoa ennen, sillä en koskaan ota paljon hyppyjä verkassa. No kerkesin tulla ristikon ja kerran pystyn (mikä vielä tippui...) millon tajusin kuulutuksesta olevani seuraava valmistautuva! No, oli pakko jättää siihen ja ravaa suoraan kisamaneesille. Kun päästiin sisälle maneesiin, oli taas pikku Santun maailman mullistavia hetkiä, lohikäärmemood syttyi ja koko heppa pyöristyi pinkeäksi palloksi :D

Itse rata meni kuitenkin ihan hyvin. Aluksi katsomon luo meno tuntui hyvinhyvin jännittävältä pienen pojan mielessä, mutta piakkoin pystyttiin sekin ohittamaan ilman suurempaa draamaa. Perusradalla kaikki esteet olivat vähän jännittäviä ja parilla ekalla lähestyminen oli suora kuin Tina Turnerin hiussuortuva. Santtu on onneksi sellanen että kunhan vaan pohkeella tuet ja vähän kannustat se kyllä hyppää pienestä kyttäyksestä huolimatta. Perusrata päästiin puhtaasti ja sitten uusintaan. Heppa oli jo ihan väsynyt 9 hypyn jälkeen, luultavasti stressikin lisäsi sen väsymystasoa. En edes yrittänyt lähteä etsimään "uusintalaukkaa", koska luultavasti se olisi keilannut jokaisen esteen.. Uusinnan kolmannella, joka oli okseri tultiin pikkasen lähelle ja heppa ei kerennyt nostaa jalkojaan, joten etupuomi putosi. Pudotimme myös uusinnan viimeisen esteen, joka oli sarjan B-osa. Heppa oli jo melko raskas ratsastaa, itsekin olin jotenkin ihan sunnuntairatsastustasolla siinä vaiheessa rataa. Tuli pohjaan ja hitaasti A-osalle, sarjaväli jäi liian pitkäksi enkä tajunnut ratsastaa eteen, joten pieni Santeri ratkaisi tilanteen ottamalla vielä toisen askeleen ja rysäytti puomit maahan.. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen rataan, vaikka uusinnassa 8vp tulikin. Toka pudotus oli kuitenkin täysin minun vikani ja muutenkin, heppa jännitti niin paljon ennen rataa ja teki silti kaiken mitä pyysin. On ihana huomata kuinka miellyttämisen haluinen ja kiltti Santusta on kuoriutunut! En ole loppujen lopuksi monella sellaisella hevosella päässyt ratsastamaan, eikä yksikään kisahevosistani ole ollut yhä rehti (vaikka muuten ihania ovatkin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti