Menee nyt vähän ristiin näiden kuvien laittelut, mutta mitäpä tuosta..
Estejusseista on nyt siis kulunut jo kuukaus aikaa, hupsista keikkaa... Jotenkin ei ole innostanu asiasta sen enempää kirjoitella, koska tulos ei nyt ollu mikään ihan paras mahdollinen.
Menin siis Pilvillä 90cm alueluokan. Verkassa jo hevonen ei ollut ihan terävimmillään ei ollut löysä, mutta tavanomaista energiaa puuttui. Jätinkin tarkoituksella verkkahypyt minimiin ja tulin pystyn sekä okserin molemmat ainoastaan kaksi kertaa. Hypyt olivat ihan hyviä, joten hyvillä mielin jätin siihen.
Noo radalle sitten.. Ensimmäinen este hyvin, toinen este jouduin vähän tuuppaa mutta ihan hyvä samoin kolmas. Neljännelle tuli ihan aavistuksen pohjaan mutta ehdin ottaa pienen tasapainottavan pidätteen, minkä ansiosta hyppäsikin enemmän ylös. Nelosen jälkeen koko näkökenttäni sumentui ja jouduin irrottaa toisen käden ohjasta, jotta pystyn pyyhkimään silmäni XD. Onneksi oli hyvin aikaa ja kerkesin hyvin seuraavalle esteelle. Oikeastaan koko perusrata oli mielestäni ihan hyvä ja sujuva. Kun uusinta alkoi koitin vaihtaa vähän isompaa vaihdetta, mutta tunsin välittömästi kuinka hevonen vain löystyi. Päätin siis etten enää vauhtia lisää koitan saada sen jaksamaan edes tässä laukassa. Uusinnan eka ja toka jees. Sitten sarjalle... Totanoin.
Vieläkään en ole aivan varma mitä tapahtui. Muistan ajatelleeni jo kaukaa ennen estettä, että en näe askelta. Silti en oikeastaan reagoinut mitenkään, paitsi juuri ennen estettä PUSK. Mikä idiootti. Mitä minä ajattelin aah. Vaikka askel ei olisikaan osunut, jos olisin ottanut tasapainottavan pidätteen ja tukenut hevosta loppuun asti, olisi se sen varmaan lähempää hypännyt. Mutta koska jätin sen yksin, se oli valmiiksi jo väsynyt, ei se jaksanut enään lähteä minua pelastamaan. Tipuin kiellosta suoraan leuka/naama edellä, minkä jälkeen käännyin niskan kautta ympäri.
Lopputuloksena oli selkä hellänä, niska jäykkänä ja naama oli vähän turta. Ei onneksi sattunut sen pahemmin, vaikka ainekset kyseisessä laskeutumistyylissä kyllä olikin. Enemmän henkinen puoli kärsi. Ahdistaa tosi paljon tulevat kisat. Onneksi fiksuna varasin estekurssin, joka siis meni jo ja se antoi vähän varmuutta. Silti koko ajan pyörii päässä ajatukset, miten voin estää itseltäni typerät kämmäilyt ja arviointivirheet. Tuntuu että olen niin monta kertaa onnistunut hevosenkin kaatamaan, oman virhearvion seurauksena. Toivon, että tämä tunne menisi ajan kanssa ohi sillä ei ole yhtään mukavaa...
Video radasta ja tippumisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti