Viime viikonloppuna oltiin siis Takkulassa,Lahdessa, opiston poppoolla 11 hevosen voimin kisailemassa tuntiratsastajaien suomenmestaruuksista. Ei ollut todellakaan opiston paras vuosi, vaikka muutama sijoitus kyllä tuli ja ihmiset tekivät parhaansa ei kuitenkaa kärkisijoja tullut. Kuitenkin oli kaiken kaikkiaan tosi kiva viikonloppu, hyvässä yhteishengessä ja hommat hoituivat yhteistyössä ja lähes kaikki tekivät mukisematta oman osuutensa :) Saatiin onneks myös hyvät säät ja päivisin ei satanu ollenkaan !
Pitäis alkaa kirjottaa vähän tähän sitte omista ratsastuksita. Tää oli myös mun osalta huonoin vuosi koskaan :D mutta silti olen hyvin tyytyväinen suorituksestani Pilvin kanssa.
Perjantai aamuna mulla oli startti ekojen joukussa, ohjelmana oli siis He B:0 ja verkkaamaan lähdin 7.30. Pilvi tuntu verkassa tosi hyvältä, oli pyöreä vastas apuihin ja pystyin kerrankin täysin keskittymään sillä mua ei jännittäny ollenkaa ! niin ihana tunne :) yleensä mulla on todella surkeet kisahermot ja siks failaan aina välillä vaikka osaisin paremmin...
Ratakin sujui rikkeettä, vähän ehkä enemmän olisi voinut liikkua mielestäni ravissa mutta videolla ravi näyttää riittävältä. Mielestäni paras B:0 rata jonka olen tehnyt. Siksi prosentit, 62,6%, vähän yllätti. Ei noi nyt niin huonotkaan oo mutta verrattuna muutamaan hevoseen jotka saivat paremmat niin oli kyllä vähän kummalista, kaiken lisäksi mun papereissa ei ollu mitään valittamistakaan vaan ne numerot oli vaan lätkästy siihen ilman kommentteja. Myös Sipe joka oli meitä verkkaamassa ja kattomassa radat ihmetteli vähän mun sekä yhden toisen opistolaisen, joka teki tosi hyvän radan, prosentteja. 11 pääsi finaaliin ja olin lähes koko luokan sijalla 6, sitten 15 vikan joukussa laskin sijalle 7, ja kun 43 ratsukosta vikat kymmenen meni niin sokerit oli ilmeisesti pohjalle ja tipuin juuri sijojen ulkopuolelle.. harmitti kyllä tosi paljon, jäi ainoastaan 1 pisteestä kiinni etten päässyt finaaliin.. Mutta joka tapauksessa olen rataan tyytyväinen ja vaikka en katkeralta haluakkaan vaikuttaa ja ylistää mitenkään itteeni niin tiedän myös että olisin sinne kuulunut, suurimman osan finaalin pääsijöistä paikat oli täysin ansaittuja mutta muutama ei sinne olisi kuulunut. Tuomari peliä tää kuitenkin on ja en voi asialle mitään jos tuomaria miellyttää ratsukko joka ei omaan silmään näytä hyvältä. Huomasin myös selvästi tän eron junnujen ja sennujen välillä, mun eka sennuvuos ku on kyseessä. Prossat on paljon kovemmat ja taso kovempi. Mun prosenteilla olisin ollut junnuissa 3 :D ja voi olla että jos junnuissa olisin ollut niin paremmat prossat olisin saanu sillä aikasempina vuosina oon ainakin saanu parempia prossia vaikka radat ollu huonompia, ja mitä nytkin katoin niin arvostelu oli selkeästi hivenen löysempää senioireihin verrattuna vaikka toki moni teki tosi hyviäkin ratoja. Tää on nyt vähän tällasta turhan päivästä lätinää, mietin vain näitä asioita päässäni :D joka tapauksessa olen tyytyväinen rataan ja oli tosi kiva ku ei jännittäny yhtään ! loppu perjantai meni sitte heppoja hoidellessa, Grandi oli saanu polveen haavan joten Salomen kanssa taluteltiin ja kylmäiltiin.
Lauantai oli outo, eka kerta ku ei tarvinnu herää finaaliin.. joka tapauksessa herätys ei ollu mukava kun mulle soitettiin että Grandin polvi on niin turvonnu että sillä ei voi tänään hypätä. Harmitti ihan vietätävästi, varsinkin kun vielä sunnuntain jälkeen ajattelee olisi ollu hyötyä näyttää hepalle kisa-areena. Joka tapauksessa ymmärrettävää ettei goflpallopolvisella hevosella voi mennä ja olin valmis tekemään kaikkeni että polvi laskisi seuraavksi päiväksi. Salome oli jo aamulla käynyt taluttamassa, kylmännyt ja laittanut hauteen, ja ite toistin tän saman rutiinin päivän aikana, 6 kertaa :D joka kerta käveltiin 20min-puol tuntia, kylmäys ja haude.. Vein hepan myös syömään ja muutenkin hengaillin melkein koko päivän sen kanssa. Pari rataa kävin välissä tsekkailemassa ja muuten taas Grandin kanssa. Oli ihan mukavaa tutustua Grandiinkin paremmin, pakko myöntää etten sitä oo ite kauheesti hoidellu koskaan koska mulla on aina ollut Noora tunnollisena kisahoitajana. Nyt mulla ei kuitenkaan virallisesti ollut hoitajaa vaikka Salome kyllä autteli aika paljonkin, mutta ite otin lähinnä sitten sen päävastuun. Polvi oli jo illalla kaheksan aikoihin laskenut aika runsaasti kun vikan kerran jaloiteltiin ja toiveikkaana uskalsin sitten lähteä tallialueelta pois..
Sunnuntaina raahauduin jo lyhyiden yöunien jälkeen kahdeksalta taluttelemaan Grandia. Polvi oli jo normaalin näköinen mutta odotin vielä että Taina ja Sipe tulis tsekkaamaan. Taina ilmottittikin että Grandilla voi startata ja siinä vaiheessa olin iloinen :) Kävin vielä pari kertaa taluttelemassa aamupäivän aikana koska oma luokka alkoi vasta alku iltapäivästä. Kuten aikasemmin sanoin mun kisahermot on ihan perseestä ja alan jännittää ihan sairaasti varsinkin jos täytyy odotella kauan omaa vuoroa. No kuinkas sitten taas kävikään siinä ratoja katellessa alko taas mahassa kiertää ja laatan tulo ei ollu lähellä. Kun nousin selkää kädet tyyliin täris vaan ja asiaa ei edesauttanut se että hevonenki oli tosi jännittyny. Verkka oli aika kaameeta. En saanu hevosta yhtään rennoksi, se ei ollu yhtään oma itsensä ja en ollu itekkää yhtää oma itteni. Hypyt oli ihan jees mutta muuten ratsastus ihan kauheeta.. en edes pystyny istumaan satulassa. Mietin varmaan 50krt verkan aikana meenkö radalle koska tää ei tunnu yhtään hyvältä. Menin sitte kuitenki.. Grandi oli ihan sairaan jännittyny ei oo ikinä oikeesti pelänny noin paljon kisaradalla. Ekan esteen vieressä oli sellanen trippeli jossa oli isot vesimelonijohteet joita Grandi kyttäs ihan sikana. No ekalle esteelle olettettavasti veti hienosti täysillä ohi koska kyttäs niitä melooneja. Jotenki en osannu ite reagoida tilanteeseen oikein, sillä hevonen oikeesti pelkäs, vaan aloin rähjätä ja raipalla sain sen hyppäämään ekan esteen. Hypyn jälkee hevonen lähti ihan lapasesta täysillä vasemmalle ettei sen tarvis mennä meloonin ohi. Jotenkin sen sain sen käännettyy silti tokalle esteelle ja sillekkin Grandi alkoi jarruttaa ja taas rähjäsin. Katastrofi oli syntyny - paniikissa oleva hevonen, idiotti ratsastaja,vaikka puolustanki itteeni nyt sillä että mua ei oo koskaan jännittäny noin paljon. No kolmoselle lähestyttäessä hevonen lähti 20m ennen estettä yhtäkkiseen sivuluisuun ja sitte päätin ettei täst tuu nyt oikeesti mitään ja keskeytin. Taputin hevosta ja olin tosi pettyny itteeni sillä tajusin samantien et olin käyny liian agressiivisesti päälle ja sekottanu lisää Grandin päätä kun se oli valmiiks oikeesti peloissan. Välillähän se kyllä pelleilee ja sillon ei pidä jäädä taputtelee mutta nyt se oli ihan erilainen ja kyllä sen tunsi, ja kuulema myös huomas, että sitä oikeesti pelotti tosi paljon. Onneksi Sanna meni vielä mun jälkeen Grandilla ja teki just niinkun täytyy, lauleskeli sille ja meni rauhalliseti. Grandi kylläkin kielsi ulos Sannalla, mutta ei se haittaa, pysy ainakin rauhallisena.
Missään vaiheessa en ollu hevoselle vihanen, sillä tiesin heti ite että suurin syy oli itessäni. Läpikävin asiaa monta kertaa mielessäni ja puhuin asiasta myös opettajieni kanssa, jotka olivat samoilla kannoilla asioista. Sipeki sano että ihmetteli mitä mä teen sillä en yleensä ratsasta tollain, että huomas etten oo yhtään oma itteni. Sano myös kyllä että on hyvä juttu että tajuan mikä meni pieleen ja tästä voi vaan oppia. Mulla on kuitenkin Grandin kanssa aina aikasemmin kaikki radat saatu ratsastettua loppuun että olis se aika outoa jos 2vuoden aikana ei tulis yhtäkään "ei-hyväksyttyä" suoritusta.
 |
| meijän mökkikylän maisemii... |
 |
| mun ja jessican ajanvietto tapa |
 |
| sanna esitti couchii :DDD |
 |
| huomatkaa miten se tujoittaa meloonii... |
 |
| oon näis kaikis pilvi kuvis ihan kauhee mut ei voi mtn ... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti